FIBROMYALGIAEPÄILY

Tiistaina kävin reumatologilla, jonne äiti oli ystävällisesti varannut mulle ajan. Nyt selvitetään, miksi sua sattuu jatkuvasti! Tietysti suhtauduin koko juttuun aika skeptisesti, olenhan minä tämän kanssa ennenkin käynyt lääkärillä ja vastaanotto on ollut: ”Nuorilla nyt särkee nivelet, ei ole kuitenkaan akuuttia nivelreumaa. Ei tutkita.” ”Joo no, noi borrelioosiarvot on vähän epämääräiset, mutta ei niille mitään voi. Koita pärjätä.”. Voitte siis kuvitella, että ihan hirveän korkealla ei toiveet tai odotukset olleet, kun lääkärille astelin.

Ekaksi se sanoikin, ei tämä reumaa ole. Reuma ei särje. Ajattelin siinä kohtaa, että voi morjens, lähdenkö heti kotiin? Lääkäri kuitenkin jatkoi kyselyään ja totesi sitten: ”Kyllä mä nyt lähtisin tätä fibromyalgiana epäilemään.” Se kysyi olenko lukenut tästä sairaudesta ja no en ole juurikaan. Se antoi mulle kotiläksyksi tutkia asiaa ja tulla sitten uudestaan, niin jutellaan lisää. Kyllä se käski mun riisuakin ja paineli eri kohtia mun kropassa. Myöhemmin selvisi, että ne oli fibromyalgiassa esiintyviä kipupisteitä.

No kotona olen nyt tavannut fibromyalgian oirekuvaa ja kaikkea, mitä olen irti saanut. Hitto vie, mulla on kaikki oireet, paitsi jatkuva uupumuksen tunne.

Nyt olo on aika ristiriitainen. En tosiaankaan olisi halunnut fibromyalgiaa sitä on niin vaikea hoitaa, toisaalta pelkään aivan helvetisti, että seuraavalla tapaamisella minulta otetaan diagnoosi pois. Sitten olisin taas tyhjän päällä. Nyt sentään tietäisin, miksi mua sattuu ja mitä voin sille tehdä. Ei tarvitsisi enää miettiä, mikä mussa on vikana ja olenko luulotautinen.

Ajattelin ensin, että en kirjoita tästä edes vielä, kun diagnoosi ei ole varma, mutta en saanut aikaiseksi mitään muutakaan. Haluan siis painottaa, että tämä on fibromyalgiaEPÄILY ja saattaa olla, että se ei olekaan sitä.

Hyvinvointi Terveys

KOTI

Nyt on ristiriitainen tilanne. Haluan kotiin, mutta en tiedä missä se on. Onko se Porissa? Siellä olen kuitenkin kirjoilla ja sinne maksan vuokrani. Siellä saisin olla rauhassa ja aivan yksin. Onko koti johon kaipaan kuitenkin kotikotona eli lapsuudenkodissani? Sinne minun on pakko tänään mennä koiravahdiksi, koska kaikki muuta lähtevät kauemmas auttamaan muutossa. Sielläkin saisin siis olla yksin ja omassa rauhassani, mutten tiedä haluanko. Muutin eilen mieheni kanssa yhteiseen asuntoon, mutta täällä se koti ei nyt ainakaan tällä hetkellä todellakaan ole.

Tiedättekö kun monesti rentoutus/meditaatiojuttuja kuunnellessa kehotetaan menemään sinne omaan turvapaikkaan, mikä saa olla missä tahansa, minulla ei ole sellaista. Se on se kohta, jossa minä ahdistun ja eksyn. Minulla ei kertakaikkiaan ole sellaista turvallista ja rauhallista paikkaa, jonne voisin mennä silloin kun olo on kamala. Ei fyysisesti, eikä pääni sisällä. Toivoisin kyllä kovasti vielä löytäväni sellaisen.

Juuri nyt olo on kamala. Se alkoi jo eilen, kun mies ei tullutkaan siihen aikaan kun piti ja oli sitä muuttohässäkkää. Ahdistuin. No se ahdistus ei ole vieläkään mennyt ohi. Toisaalta kaipaan läheisyyttä näinä hetkinä ehkä enemmän kuin koskaan, mutta toisaalta en todellakaan osaa ottaa sitä vastaan. Tai no ehkä osaisinkin, mutta se vaatisi aikaa ja sitä minulle ei suoda. Niin ihana kuin tuo mies onkin, niin se ei oikein osaa suhtautua näihin minun ahdistuksiini/vitutuksiini. Mies haluaisi minut aina mukavana, kilttinä ja kaikkeen mukautuvana. Harmi ettei kukaan ole sellainen aina. Harmi, että mies ei osaa käsitellä minun vaikeita tunteitani ollenkaan.

Ensimmäinen yhteinen yö täällä yhteisessä kodissa oli katastrofi. Olin yksin.

Suhteet Sisustus Oma elämä