Huh, ensikesän työt järjestyi aikalailla kivasti. Minulle soitettiin josko olisin kiinnostunut menemään töihin. Ei huono ollenkaan. Ehkä kesätyöpaikkani ei ole se unelmieni työpaikka, mutta onpahan töitä.

Vähän vastuu jo kaivelee ja jännittää. Ensikesänä teen tosiaan töitä sairaanhoitajana. Ei enää mitään opiskelija-sh titteliä, vaan täyden vastuun sairaanhoitaja. Hemmetti. Enhän minä edes osaa mitään! Pitäisi muka sitten ymmärtää ja osata vaikka jossain yövuorossa oikeasti tehdä ja taitaa! Vaikkakin no, olenhan minä uusi sekä alalla että osastolla, että ehkä minulle armoakin annetaan. Osaan sitäpaitsi kysyä. Uskallan tunnustaa, että hei nyt en tiedä ja osaa, voisitko neuvoa. Opin varmasti nopeasti. (Ja osaankin paljon, sitä ei vain tiedosta.)

Pitää suorittaa myös LOVE. Eihän minulla ole mitään lääkehoitolupiakaan!

Niin paljon kuin ehkä jänskättääkin, niin olen silti onnellinen. Ihan helvetin onnellinen. Olisi voinut käydä paljon paskempikin tuuri. Voisi olla, että hiki hatussa etsisin töitä ja löytäisin niitä jostain satojen kilometrien päästä kaikista läheisistäni. Vaikka en tiedäkään töistäni varmasti muuta kuin elokuun loppuun, en ole pahoillani. Silloin katsellaan sitten uusia tuulia, tai jäädään vanhoihin. Saattavat nimittäin nämä kesätyöt poikia jatkoa myös syksyyn.

Vaikka onhan se huvittavaa tehdä kesätöitä, opintoni saan kuitenkin suoritettua kesäkuun alkuun mennessä. Jos vain teen opinnäytetyöni…