Oivoi. Kokeilin vesijuoksua joskus ööö… lukioikäisenä? Vihasin, vihasin. Ajattelin silloin, että tämä nyt ei todellakaan ole mun juttu, mutta vesijumpassa kävin yhden kaverin kanssa. Se oli kivaa, varsinkin syvässä altaassa, kun valoja vähennettiin ja musiikki soi ja vesijuoksuvyö ei pysynyt paikoillaan. Oivoi alipainon huonot puolet,  niitä oli paljon.

No nyt reilu kymmenen kiloa isompana koitin sitä vesijuoksua uudelleen, kun eksyin isän mukana uimahalliin eräs perjantai-ilta. Yllätyin positiivisesti. Vyö pysyi suunnilleen paikoillaan ja hommahan oli suorastaan mukavaa! Kylmä siinä tuli ja polvi särki alkuun aivan pirusti, homma ei myöskään tuntunut juuri missään aluksi. Paras osuus olikin altaasta nouseminen. Se tunne, kun kaikki lihakset olivat kuitenkin aivan voimattomat! Ja pylly + reidet tuntuivat kiinteiltä! Eikä siellä tullut kuitenkaan poljettua kuin reipas puoli tuntia. Plussana todettakoon vielä samaan aikaan oleva vesijumppa ja sen mukanaan tuoma musiikki.

Tuon perjantain jälkeen onkin sitten tehnyt mieli halliin joka perjantai. Isän mukana sinne pääsee mukavasti, kun sillä on uppopallotreenit ja kaiken kukkuraksi isä juoksee kanssani hetken. Aivan mahtavaa, olenkohan vihdoin löytänyt ratsastuksen rinnalle urheilulajin, jonka pariin tulee palattua kerta toisensa jälkeen? Vai onko kyseessä hetken huuma?

Aika näyttää.