VÄSYTTÄÄ

Väsyttää, väsyttää, väsyttää ja vielä kerran väsyttää.

En ole saanut nukuttua muutamaan yöhön ties minkä takia. Ekana yönä kävin vaan niin ylikierroksilla, tokana yönä en meinannut ensin nukahtaa ja sitten kissat herätti pari tuntia ennen kelloa… Viime yönä sain kuunnella ensin naapurin musiikkia yli puolenyön, ja luultavasti tämä kyseinen naapuri on vanhempi ihminen. En tajua. Olisi kiva tietää millainen mekkala nousisi, jos minä päättäisin yöllä vääntää nupit kaakkoon ja kuunnella Maamme laulun, Jenni Vartiaisen – Hento kuiskaus ja Sillanpään – Sinä ansaitset kultaa. Eikä auttanut vaikka kuinka yritin pattereita hakata. Aamulla Aappa kiipesi päälleni, polki vähän tissiäni ja olisi varmasti alkanut maukua, jollen olisi huitonut sitä kauemmas ja karjunut pyytänyt sitä poistumaan.

Kellon soidessa ajattelin skippaavani koulun ja jääväni sänkyyn, mutta koska olen kunnollinen oppilas, se ei tietenkään käynyt päinsä.

Keskiviikkona oli lääkehoidon tentti. Siihen luin jokseenkin intensiivisesti lauantaista asti. Ei hajuakaan miten meni. Vihaan näitä oikein-väärin-tenttejä, joista saa väärästä vastauksesta -1 pistettä! Ei ensi mutta sitä seuraavalla viikolla on kaksi tenttiä. Lopputentti johon on yli 600 sivua ja kirurgian tentti, jonka sivumäärästä en-todellakaan-tiedä. Pitäisi alkaa lukea, mutta…

Eilen minulla oli hauska ilta. Lähdettiin kaverin ja sen poikaystävän ja sen kaverin kanssa Amarilloon syömään ja Passioniin yksille ja pelaamaan aliasta. Ruoka oli ihan ok, mutta edelleenkään se Amarillo ei kyllä suuremmin sykähdytä. Aliaksessa hävittiin pojille mennen tullen, mutta ei se mitään hauskaa oli siitä huolimatta ja meillä oli paremmat arvaukset ja selitykset aina kun vaan oli sellaisia sanoja, jotka ikinä vaan pystyi selittämään. Oikeasti miten selität sanan muheva?  Kaarnalaiva taas oli ihan suht helppo.

Näitä lapset tekee! Ööö.. Sitä saadaan männystä!

Ei tuohi vaan

Äh no vähän niinkuin karnevaali, mutta älä jää siihen liikaa kiinni!

AAA! Kaarnalaiva!

Olisi ollut mun mielestä ehkä triplapisteiden arvoinen selitys.

 

Ja kotonahan olin ennen kahtatoista. Ihan että sain kuunnella naapurin kanssa musiikkia.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Opiskelu

PELKO

Toimitus kysyi blogissaan, mitä pelkäämme. Tartuin aiheeseen heti, mutten halunnut jättää kommenttiani kommenttikenttään, sillä aiheesta saa kirjoitettua enemmänkin! Minulle ei nimittäin tule ensimmäisenä mieleen ampiaiset, vaikka kammoan kyllä niitäkin. Minulle tulee mieleen elämä.

Välillä pelkään sitä niin että meinaan lamaantua. Haluaisin vain käpertyä kotiin peiton alle ja toivoa, että joku muu eläisi vaikeiden hetkien yli. Mutta eihän se niin toimi, itse on vain puskettava eteenpäin ja yleensä tilanne helpottuu parissa päivässä.

Yleensä reaktion saa aikaan raha. Kun ajattelen tulevaa kesää ja siitä selviämistä. Jostain pitäisi saada työpaikka, että voisi maksaa vuokran ja ruokkia kissat. Kolme kuukautta olisi selvittävä ilman kelan tukea. Koulun loppu. Taas pitäisi jostain löytää joku kiva työpaikka.

Olen huono kestämään epävarmuutta ja vaikka ajattelenkin, että elämä kantaa, siihenkin on välillä vaikea luottaa. Koko tulevaisuus karmii minua. Jotenkin pitäisi muka onnistua valmistumaan, hankkimaan työ, perustaa perhe, huolehtia sosiaalisista suhteista, kasvattaa lapset… Niin moni asia voi mennä päin seiniä. Sitä voi sairastua, lapset voi sairastua, kaikki voi sairastua, talo voi palaa, työpaikka voi mennä, voi jäädä yksin…

Muistan sanoneeni joskus esiteininä: ”Mä voisin hypätä ton keksi-iän yli suoraan mummoksi.” No ajatuksessa on vieläkin itua, toisaalta haluan kyllä tehdä itse virheeni ja kokea onnistumiseni. Onneksi tämä vaihtoehto on siis mahdoton toteuttaa!

Onneksi kuitenkin suurimman osan ajasta saan kulkea pitkin tätä valitsemaani putkea ilman elämänpelon läsnäoloa. Olisi musertavaa, jos se hengittäisi koko ajan niskaan, eikä helpotusta toisi edes hetkellisesti mikään.

Puheenaiheet Raha Työ Syvällistä