SILMÄVAMMA
Minä tein muuttoa toukokuun lopussa. Vihaan sitä pakkaamista, kantamista, roudaamista, siivoamista… Vi-haan. Tätä keissiä vielä pahensi silmävamma. Olin yksin Porissa ja pakkasin ompelukonetta autoon. Se pirulainenpa ei vain halunnut sinne. Laitoin silti ja ompelukoneen päällä oleva muovitikku, johon laitetaan lankarulla, osui johonkin ja kimposi suoraan silmääni. Minulla oli vielä pakkaaminen ja siivoaminen pahasti kesken ja yksi pimennysverho irrotettavana. Lisäksi minulla oli reilun 100 kilometrin automatka edessäni. Silmän näkökenttä oli sumea, todella sumea. Silmä ei kuitenkaan erityisemmin sattunut. Liekkö kyseessä shokki vai mikä.
Soitin tietysti äidilleni paniikissa ja kysyin pitääkö mennä lääkäriin? Äiti kehotti totta kai menemään ja käski tilata taksin. Minä tietysti hysteerisenä ulvoin, etten osaa, enkä todellakaan aio opetella nyt. Jep, dramaqueen ilmoittautuu… No ajoin ihan itse sinne päivystykseen ja odottelin tunnin verran lääkärille pääsyä. Silmä tutkittiin perinpohjaisesti ja todettiin, että siinä on nirhauma. Hoidoksi sain antibioottipitoista silmävoidetta. Ei muuta kuin apteekin kautta kotiin ja voide silmään ja pakkaamaan.
Tässä kuva ensiavusta päästyäni, silmän ympärillä väriainetta. Heti voiteen laitettuani silmä ärhäköityi, alkoi kirvellä ja muuttui punaiseksi. Toki se oli tuntunut roskaiselta ja kirvelevältä aiemminkin, mutta tämä oli jo jotain aivan muuta. Ei siinä kuitenkaan auttanut muu kuin toimia. Voin kuitenkin ehkä paljastaa, että loppusiivous saattoi olla hieman puutteellinen. En tainnut olla ihan turvallinen kanssa-autoilijakaan, mutta eipä minulla ollut vaihtoehtoja.
Iltayöstä silmä muuttui aivan sairaan kipeäksi. Sitä ei oikein voi edes sanoin kuvata, mutta kipu ja tunne oli aivan karmea. En pystynyt olemaan ja meinasin mennä paniikkiin. Oli pakko lähteä ensiapuun uudelleen. Toivoin saavani sieltä kipulääkettä ja ehkä jotain rauhoittamaan mieltäni. Lääkäri(kandi?) ei kuitenkaan suostunut tarjoamaan minulle muuta kuin puudutustipan silmääni. Niin ja kamalan merimieslapun, jonka voi liimata silmän päälle. Sanoi vain, että sitä voidetta voi laittaa useamminkin kuin sen kolme kertaa päivässä.
Ei siinä auttanut kuin lähteä takaisin kotiin, laittaa voidetta silmään ja lappu päälle. En nukkunut juuri yhtään. Silmä vuosi ja neste jäi sen silmälapun alle jumiin, koska sehän oli siis tiivis. Aamulla otin sen pois ja vesi valui pitkin naamaa, se helpotti hieman. Taisin torkahtaa. Silmä oli niin kipeä, etten voinut avata kumpaakaan silmää. Se oli kamalaa. Jotenkin sain ujutettua voidetta silmään ja tajusin kivun vain pahenevan. Soitin taas äidille ja sanoin, etten suostu enää käyttämään mokomaa voidetta.
Taas uusi reissu ensiapuun. Äiti tuli kuskiksi ja rauhoitteli minua. Silmäni katsottiin nopeasti ja sain voiteen sijaan jonkin tipan, mitä laittaa. Kysyin kannattaako minun kokeilla ehkä jotain kostutustippaa silmään ja sain myöntävän vastauksen. Suuntasimme apteekkiin ja koska en oikeastaan pitänyt silmää auki lainkaan ja kädenkin pidin siinä päällä, mukava farmaseutti suositteli minulle myös merirosvolappua. Se tuli kuitenkin niin tiiviisti silmään kiinni, että en loppujenlopuksi käyttänyt sitä juuri ollenkaan. En edes hienosti paperilla tyttylöitynä.
Illalla laitoin uuden tipan silmääni ja totesin heti, ettei sekään sovi. Ei vain kertakaikkiaan sovi. Hirveä polte ja kirvely. Ilmoitin tästä äidille ja hän ilmoitti tilaavansa minulle ajan kunnon silmälääkärille. Jätin seuraavana aamuna silmätipan laittamatta, koska silmä tuntui ihan kelvolliselle, enkä halunnut kokea sitä kirvelevää, polttavaa kipua jälleen. Silmälääkäri tutki silmäni perinpohjaisesti ja kirjoitti minulle kaksi eri tippareseptiä ja voiteen yöksi. Toinen tippa oli säilöntäaineeton, mutta toinen tippa ja voide sisälsivät säilöntäainetta. Farmaseutti oli todennut, että silmäni ei ehkä kestänyt sitä säilöntäainetta.
Illalla minua pelotti laittaa tippa ja voide silmääni, mutta luojan kiitos silmä ei enää reagoinut niin ärhäkästi. En tiedä johtuiko niistä säilöntäaineettomista antibioottitipoista vai oliko silmä vain sen verran jo parantunut. Olin kuitenkin helpottunut.
Pikkuhiljaa silmä parani.
Kunnes se ärtyi uudelleen. Roskantunne palasi ja näkö sumeni. Aloitin itsenäisesti saman kuurin kuin silmälääkäri oli jo määrännyt ja vaiva meni ohi. Äiti kuitenkin näppäränä naisena varasi minulle uuden ajan silmälääkäriin ja siellä sitten käytiinkin. Hän tutki silmäni uudelleen ja selitti, että vamma oli rikkonut ylimmän epiteelikudoksen ja silmässä oli nyt heikko kohta, joka saattoi hajota silmän kuivuessa. Myös yön jälkeen, kun silmän avaa aamulla se saattaa kirpaista ja kudos nirhautua.
No sain kostutustippoja ja vaseliinin kaltaista silmävoidetta, jolla hoitaa silmää tarpeen niin vaatiessa. Kyllä se kuulemma siitä vielä paranee ihan kunnollakin, mutta se saattaa kestää muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen!