VUORISTORATAA

Elämä tällä hetkellä on kuin olisi vuoristoradassa. Välillä kivutaan ylös, vielä korkeammalle. Seuraavaksi syöksytään alas. Syöksy on jyrkkä, aivan kuin se vuoristoradan ensimmäinen lasku, joka kerta. Se voi ehkä alkaa hitaammin, mutta kiihtyy aina. Välissä muutama vähän matalampi vaihtelu, mutta pääasiassa noita vuoristoradan ensimmäisiä nousuja ja laskuja. Se on kuluttavaa, enkä minä voi oikeastaan vaikuttaa siihen mitenkään.

Kun on ihanaa, se todella todella on ihanaa. Kun on kamalaa, se on todella kamalaa. Tasaantuuko se joskus? Hioutuvatko pahimmat kulmat ajan myötä? Voisiko sen kulman ottaa vain sieltä kamalasta päästä pois? Mitä minä voisin tehdä, että olisi helpompi hengittää niinä vaikeina hetkinä? Olisiko ainut keino välittää vähemmän? Sitä en halua.

Kuvasta kiitos pikkusiskolle.