Vinkit vaikeiden tahrojen poistoon
Punaviini lähtee tekstiileistä suolalla, rasva fairylla, mutta mies, joka ei ymmärrä lähtemisvihjailuja onkin vaikeampi tapaus.
Tiedättekö sen, kun tyyppi on venyttänyt vierailuaan liian pitkälle ja lopulta joudut kaivamaan sen sun ultimate bitch -asenteesi kaapin perältä ja vähemmän kohteliaasti pyytämään ukkoa poistumaan? Painumaan h*lvettiin? Jotain vastaavaa yhtä kaunein sanakääntein?
En tiedä johtuuko se siitä, että olen liian kiltti ihminen vaiko siitä, että asuntoni on vain yksinkertaisesti kotoisa, mutta olen joutunut tähän tilanteeseen harmillisen usein. Toisaalta tätä samaista ongelmaa on usein puitu sinkkuystävieni kanssa, joten en ole yksin.
Viimeisen tapaus oli bisnesmiesystäväni, joka tuppautui panolle perjantai-iltana. En jostain syystä kieltäytynyt tämän uroon itsensä kutsumisesta, vaikka fiilikset eivät alun alkaenkaan kovin positiiviset. Hoidimme hommat sohvalla pikaisesti, sillä tyypin naama alkoi pänniä ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Herra on niitä supercooleja superrikkaita maailmanomistajia, jotka tekevät oman paremmuutensa ja erinomaisuutensa selväksi heti kättelyssä. Vittumainen tyyppi siis. Valitettavasti herrasmiehen fetisseihin ei lukeudu suukapulat tai muut vastaavat hiljentimet…
Seksin jälkeen vihjasin, että herran kannattanee poistua ennenkuin Hercule Poirot alkaa TV1:ltä, sillä kyseessä on yksi suosikkiohjelmistani ja siihen keskittyessäni ei huomiotani riitä muuhun. Innokkaana hän kuitenkin ilmoitti jäävänsä mielellään katsomaan Poirot’n urotekoja kanssani. Hienoa.
Ohjelman lähestyessä loppuaan vihjailin useasti olevani väsynyt, kerroin silmäluomiani painavan jumalattomasti sekä kirosin seuraavan aamun aikaista herätystä. Kuten vain miehille mahdollista, menivät kaikki nämä vihjailut täysin kuuroille korville.
Herculeen ratkaistua murhan ruudun puolella siirryin iltarutiinieni pariin vihjaillen painokkaammin edellä mainituista asioista, tässä vaiheessa hammasharja suussani. Herra otti aiempaa mukavamman asennon sohvan pohjalla ja antoi omasta mielestäni hyvin muotoiltujen vihjausteni ja iltarutiinieni painua huomaamattomiin.
Lopulta seistessäni sohvan vieressä yöpaidassa kyrpä väärässä paikassa (otsassa) totesin herralle: ”Voisitsä lähteä himaas?”
Vastauksena hämmästynyt katse ja pyöreä suu. Joo, kuulit oikein, lähde. Hitaasti herra keräsi kamppeensa ja painui ovesta pihalle.
Olisi pitänyt jo tähän maailmanikään mennessä oppia, että miehet eivät vihjeitä ymmärrä, joten miksi vaivautua. Suoraa puhetta sisaret! Sen verran pitää naisessa olla munaa, että saa turhat miehet poistettua. Välillä se vaatii kovia otteita, mutta elämme kovia aikoja ystävä hyvä.
Bisnesmies olisi ilmeisesti halunnut laulattaa lakanoita kunnon yöunien jälkeen, mut jumalauta, eikö miehet ymmärrä miten pyhä asia puhtaat lakanat on? Sä et ihan tosta noin vaan ansaitse pääsyä nukkumaan niihin, that’s some serious shit!