Onnellisia ovat ne, jotka eivät tiedä, että eivät tiedä. Tutkimusta tehdessä huomaa, että mitä enemmän lukee ja kerää itselleen tietoa, sitä nopeammin kasvaa kamala tunne siitä, miten vähän itse asiassa tietääkään. Maailmassa on liikaa asioita, joita haluaisin osata ja tietää, mutta aika ja aivokapasiteetti eivät vaan riitä!

Eikä kun hetkinen: Minun aikani ja aivokapasiteettini eivät riitä. Nyt voisi väittää, että en ole kateellinen ja vertaan itseäni vain itseeni. Paskat, ihme tekopyhää hienostelua. Olen suunnattoman ärsyyntynyt siitä, että maailmassa täytyy olla ihmisiä jotka ovat viisaampia ja älykkäämpiä kuin minä. Viisaampia siinä mielessä, että heillä on päässään enemmän, laajempaa ja syvällisempää tietoa kuin minulla. Älykkäämpiä siinä, että osaavat yhdistellä, kehitellä, analysoida ja kaikkien argumentaation sääntöjen mukaan kritisoida tietoa.

Tunteja ei saa päiviinsä lisää, siispä ainoa tapa korjata ajanpuutetta on tulla tehokkaammaksi lukijaksi ja tiedon omaksujaksi. Olen ollut lukutaitoinen kohta 23 vuotta, enkä vieläkään ole tarpeeksi nopea*. Joskus syytän myös yli 15 vuotta jatkunutta päihteidenkäyttöä siitä, että aivosolut eivät siirrä tietoa enää niin vikkelään kuin joskus pienenä. Opiskelu- ja lukutekniikoita on kehitelty maailman sivuun ja internet on niitä pullollaan. Kukahan vielä tulisi viereen seisomaan ja vahtimaan, että vielä käyttäisin näitä tekniikoita ja käyttäisin niitä oikein?

Käyn juurikin jatko-opintokurssia, jota pitää lähes jumalasta seuraava nainen. (En kuulu kirkkokerhoon, joten saan käyttää hyvin löyhästi sanaa ”jumala”.) Tämä nainen on tehnyt maailman parhaan väitöskirjan (ihan oikeasti, ei ole vaan minun liioitteluani), tehnyt sen nuorempana kuin mitä minä olen nyt, julkaissut artikkelin, jota on viitattu ~1000 muussa artikkelissa, työskennellyt ”meidän alan” maailman arvostetuimmassa yrityksessä, asuu lämpimällä leveyspiirillä ja on vielä kaikenlisäksi nätti ja kahden lapsen äiti. Lapsista en ole suoranaisesti kateellinen, mutta siitä kyllä, että kyseessä on kyllä selvästikin MILF parhaasta päästä. Kateuttani hieman lievitti se, että tämä henkilö paljasti olevansa dead line driven ja aloittavansa kaikki työnsä aina liian myöhään ja siksi tekevänsä niitä viimeisinä päivinä yötä päivää täydellisen ahdistuksen vallassa. Hei, ihan kun mun elämästä!

Jos aina on olemassa joku, joka on minua parempi, sehän tarkoittaa sitä, että en ole koskaan missään paras. Voisiko maailmassa silti olla edes yksi asia, jossa olen maailman paras? Siksi tässä maailmassa tehdään väitöskirjoja. Tutkijat (lue: epätoivoiset narsistit) etsivät jotakin todella kapeaa erikoistumisaluetta, johon laittavat kaiken aikansa ja tarmonsa monen vuoden ajan. Tämän jälkeen pitäisi voida perustellusti sanoa, että tietää aiheestaan maailmassa eniten. Kunnes tulee joku paskapää kiva ihminen, joka tutkii aihettani pidemmälle ja kävelee (korkeammilla**) korkkareilla ylitseni.

-L

* Voitin ala-asteella jonkun lukunopeuskilpailun. Tietenkin minua syytetiin huijauksesta, että en oikeasti muka lukenut joka sanaa sivulla. No kylläpäs luinpas, muistin vielä hyvin tarkkaan tekstin sisällönkin. Takana loistava tulevaisuus siis.

** Joku sanoi mulle kerran, että yli 170 cm pitkien naisten ei pitäisi saada käyttää yli 10 cm korkokenkiä. Eli se, että kenkäkaappini antimilla pystyyn nostamaan pääni yli 190 cm korkeuteen on asia johon moni ei pysty. (Kuvan kengät: Alexander McQueen / Lady Gagan Bad Romance-videon tyyliin. Työkaverini on sanonut, että heti kun hänen väitöskirjansa on valmis, hän lähtee Lontooseen tyhjän matkalaukun kanssa ostamaan kenkiä. Mä kans, ja tollaset kiitos!)