Palaute, kritiikki, risut ja luodit
Tutkimuksen ja jatko-opintojen tekeminen kaikessa konkreettisuudessaan on lukemista, kirjoittamista, presentaatiota….ja sitten sitä palautetta. Lähetät kirjoituksen ja odotat kommentteja, joko kirjallisesti tai sanallisesti. Pidät presentaation ja saat tiukkoja kysymyksiä päin naamaa ja vastaat jos osaat.
Vaikka se on tietenkin niin, että vain palautteen kautta voi kehittyä, miksi sitä on niin vaikea ottaa vastaan? Miksi aina pelottaa, että tulee risuja eikä ruusuja? Suomalaisten sanotaan olevan huonoja antamaan ja saamaan palautetta. Palautteen antaja ei osaa käyttää hampurilaismallia (ensin kehuja, sitten tiukempaa kritiikkiä, sitten taas kehuja), ja vastaanottaja keskittyy vain huonoihin puoliin eikä muista olla iloinen niistä asioista, joita kehuttiin.
Myönnän: olen itse kiitoksenkipeä. Kuin pieni ihmiskoiranpentu, kaipaan henkistä silitystä ja hyväksyntää omalle työlleni. Olen siis usein epänormaalin iloinen positiivisesta palautteesta ja ylen yllättynyt kun olenkin ollut väärässä sen luuloni kanssa, että olen ihan epäpätevä ja paska.
Eilinen tutkimussuunnitelman esitys oli menestys. Täysin toisistaan riippumattomat henkilöt kehuivat kirjoitustani. Usein tietellinen ja teoreettinen teksti on sellaista, joka ei ensilukemalta aukene melkein kenellekään. Opponentti totesi, että kirjoituksestani sai erittäin hyvin ymmärryksen aiheesta ja hän pystyi samantien helposti ajattelemaan omaakin tutkimusaihettaan minun työni kautta. Paikalla olleet proffatkin näyttivät tykkäävän, ja muihin esityksiin verrattuna omani herätti – ainakin oman arvioni mukaan – eniten keskustelua, ehdotuksia ja kyseenalaistuksia. Selvisin mielestäni hyvin, session jälkeen olin yläpilvi-euforiassa koska minulle jäi vahva olo siitä, että nyt menee hyvin.
Tosin, useampi totesi myös, että aihe on vähintään haastava, jollei suorastaan…helvetin vaikea. Toisaalta, saatuaan kannustusta siihen, että on jo osannut ottaa homman haltuun, on helppo luottaa itseensä. Ehkä aihe vaikutti muista haastavalta vain siksi, että eivät itse tajunneet, tai eivät ikimaailmassa luottaisi omiin kykyihinsä vastaavan kanssa.
-L
Yllä olevassa työpöydältäni otetussa kuvassa kannattaa huomioida erityisesti Cofi-tabs –kofeiinitabletit (erinomaisia, jos maha ei kestä litrakaupalla kahvia), kirjaston edessä Gideonin väkisin minulle tunkema Uusi Testamentti (jos tarvitsee korkeamman johdatusta työnsä aikana) ja nenäliinapaketti (tiedätte kyllä, joskus itkettää). Kuva ei siis ole lavastettu.