”Tehdään susta tohtori!”

Noin minulle sanoi äsken pomoni*. Ekaa kertaa iski järkytys: Hitto, kai semmoiseksi pitää vielä tulevien vuosien aikana itsensä saada. Onneksi lausahdukseen sisältyy olennaisena sisältönä myös se, että yksinään väikkää tuskin kukaan tekee (puhekielen passiivimuoto tässä viitannee monikon ensimmäiseen muotoon). Mukana on onneksi liuta vanhempia hattupäisiä tutkijoita, jotka toivon mukaan auttavat, vetävät perässään tai potkivat eteenpäin silloin kun tarvetta on.

Olen miettinyt jo aikaisemminkin jonkun blogintapaisen kirjoittamista väitöskirjanteosta. Ei vähiten sen vuoksi, että voisi kirjoittaa ylös ja ulos itse tekoprosessiin liittyviä ajatuksia. Itse väitöskirjan asiasisältöä saa tutkija sitten hakata tietokoneella vaikka kellon ympäri, jos pää vaan kestää. Todennäköisesti oma pääni sitä ei kestäisi, ja ehkä päästä alkaa kuulua ”prii!” jo vähemmälläkin raadannalla. Mutta hulluilla on aina hauskempaa, ja varmasti fiilikset sekä kirjoituksetkin lipsahtavat enemmän viihdeosastolle silloin kun koko homma alkaa hajottaa ja pahasti. Eli sitä odotellessa.

Teoreettisen pohdinnan lomassa on hyvä välillä miettiä myös keinoja, millä päästä saa tyhjennettyä konseptit, teoriat ja riippuvuussuhteet. Itselläni niitä ovat musiikki itse soitettuna/laulettuna sekä kuunnteltuna levynä ja livenä, ystävät ja perhe, liikunta ja matkailu. Ja okei, sallitut päihteet (toivottavasti äiti ei lue tätä). Kun pää on täynnä kemikaalia, ei siellä paljon turhat mietteet viihdy. Toisaalta, seuraavan päivän luova krapulahan on taiteilijoille tuttu tila.. Syntyy hyvää matskua, jota voi sitten jälkeenpäin päivitellä ja korjailla.

Palstallani aion kirjoitella työelämästä , urasta ja niihin liittyvistä elämänvalinnoista, tieteestä ja tutkimuksesta, tutkijan identiteetistä sekä siitä, miten tutkija sovittaa edelliset muuhun elämäänsä. Tutkimista ja hutkimista siis!

-L

*Mulla on käytännössä katsoen tällä hetkellä kolme pomoa: Virallinen esimies, tutkimusprojektin projektipäällikkö ja proffa. Erittäin ”mielenkiintoinen” tilanne. Otsikon lausahdus on peräisin keskimmäisen pomon suusta.