40+3, vielä vaan…

Voihan video. Ei tuo vauva halua tulla ulos ollenkaan, siellä vaan möllöttelee mahassa tyytyväisenä. Mua ei paljon enää jaksa mikään muu kiinnostaa kuin että milloin se syntyy, saisiko lähteä jo synnärille, jos menen nukkumaan heräänkö sitten supistuksiin, ai jaa on taas aamu ja vielä vaan olen kasassa… Sellaiset asiat kuten mitä huomenna syötäisiin tai onko jääkaapissa ruokaa ei paljoa hetkauta, ja sitten pitää vaan kärvistellä hetkestä toiseen eteenpäin kun ei mitään oleellista tapahdu. En viitsi seuraavalle päivällekään keksiä mitään kivaa tekemistä kun en haluaisi seuraavana päivänä olla mitään muuta tekemässä kuin synnyttämässä tai halimassa vauvaa. Saati että uskaltaisin lähteä vaikka elokuviin yksin, jos en vaikka pääsekään sieltä enää yksin autolla pois. Kypsääkypsääkypsää. Pompin nyt sitten kaiket päivät jumppapallon päällä ja teen lantiolla kahdeksikkoa, niillä tuntuu vauva vajoavan aina vaan alemmas ja saan aikaiseksi selässä tuntuvia supistuksia, mutta ne varsinaiset kunnon supparit silti antavat odottaa itseään. Eilen tuli yksi megapitkä supistus, kesti reilusti yli viisi minuuttia, ja sen jälkeen jonkin verran sellaisia tavallisempia, mutta eipä niistäkään mihinkään ollut vaikka ehdin jo vähän innostua. Plääh.

Ensi yönä on täysikuu ja silloin kuulemma synnärit ovat yleensä täynnä ja syntyy tilastollisesti enemmän vauvoja kuin muulloin. Aion olla mukana geimeissä. On jo ikävä omaa pientä vauvaa!