Väsähdys
Taisin tällä viikolla väsyttää itseäni liikaa. Kova into oli tehdä kaikenlaista – hankkia pientä tarpeistoa kotiin, kirjoittaa opinnäytetyötä, käydä asioilla ja ihmisiä tapaamassa ja vielä yksi liikunta/hyvinvointikurssi eiliselle. Ja huh, tämä mamma on nyt ihan finaalissa… Tarinan opetus: näin raskaana ollessa täytyisi muistaa levätä riittävästi, vaikka kuinka tuntuisi olevan hyvä olo ja virtaa riittävän!
Tosiaan vietin tämän viikon opiskelijana, kun anoppi eli mummi oli hoitamassa Lasta ja sain keskittyä saattamaan vielä hieman kesken olevia opintojani eteenpäin, lähinnä kirjoittamaan opinnäytetyötä. Sain muuten työtä kirjoitettua todella hyvin! Linnoittauduin päivisin yläkertaan naputtelemaan ja tuloksena on, että nyt on reilut 40 sivua tekstiä olemassa – minimimäärä on 30 sivua, samaan työhön liittyvä käytännön osio jo tehnynä. Tietysti kirjallista työtä pitää vielä parannella, kirjoittaa vähän lisää vielä ja lisäillä kirjallisuutta ym., mutta hyvällä mallillahan tuo homma on. Ja bueno niin, koska tämä mahapoksahdusdeadline pukkaa jo kovasti päälle… Tarkoitus olisi saada työ valmiiksi ennen kuin täällä on kaksi pientä lasta huollettavana.
Perjantaina kävin koululla hoitelemassa juttuja ja sen jälkeen blogitapaamisessa kahvittelemassa. Olipa kivaa olla ihan soolona liikenteessä ja varsinkin tavata mukavia ihmisiä sekä koululla että kahvilassa! Kiitos vaan kaikille kanssabloggaajille ja lukijaosallistujille leppoisasta jutustelusta, ihanaa saada uusia tuttavuuksia ihan livenäkin 🙂 Yksi hupaisakin juttu tapahtui. Kun olin kerran liikkeellä ilman jatkokappaletta ja vaunuja niin huomasin olevani vähän pulassa, että mitäs kaikille takeille, laukuille ynnä muulle rekvisiitalle olisi tarkoitus tehdä kun niitä ei voikaan varastoida vaunuihin. Kysyin sitten Eerikalta, että josko voisin tunkea takkini hänen vaunujensa alakoriin. Vitsailtiin sitten, että olisipa kauheaa jos takki jäisikin sinne ja Eerika lähtisi kotiin takkini mukanaan. Jonkin aikaa kun jutusteltiin yhden sun toisen kanssa, aika kului ja Eerika lähti vauvoineen kotiin. Ja aikaa kului vielä ja sitten vasta huomasin, että hetkinen, mites se mun takki, lähtikö se nyt Eerikan mukaan! Oikein nauratti kun tajusin tilanteen, kun siitä oli jo ollut etukäteen puhetta. Mutta ehkä se etukäteisvitsailu kannatti, nimittäin takki löytyi tuolilta, jonne Eerika oli sen jättänyt. Huh! Parinkymmenen asteen pakkasessa ei olisi oikein huvittanut lähteä ilman takkia kotiin päin tsompailemaan.
No joo, mukavaa oli joka tapauksessa ja kotiin tultua olinkin sitten ihan naatti. Illalla oli tarkoitus vielä ryhtyä kirjoituspuuhiin, mutta sen sijaan puolitorkuin sohvalla muiden ollessa taaperouinnissa. Supisteli, väsytti, jomotti, närästys aiheutti ikävän lukon pallean seudulle… Menin aikaisin nukkumaan ja sainkin 10 h yöunet, mutta silti uuvutti aamulla ihan turkasesti. Eikä asiaa parantanut mukava hyvinvointikurssikaan, jossa makoiltiin paljon selällään ja närästyslukko sen kuin paheni ja röyhyjä nousi ylöspäin. Tein kevyesti ja lepäilin, ja teki kyllä hyvää vähän olla liikkumassa, mutta ehkä johonkin toiseen saumaan tämä olisi ollut parempi juttu, tämä kurssi. Illalla olo oli jo sellainen, että epäilin tulevani kipeäksi kun joka paikkaa särki ja kolotti. Miten sitä onkin niin vaikea tajuta, ettei nyt ole voimia enää tehdä ihan kaikenlaista putkeen! Toisaalta olo on tähän mennessä ollut oikein hyvä, joten ehkä tämä oli nyt sitten pieni herätys loppuodotusta varten.
Nythän siis raskausviikkoja on jo kasassa 33+3. Vaude, muutaman viikon päästähän vauva on jo täysiaikainen! Ja kun 34 viikkoa on täynnä ei syntymistä kuulemma enää estellä. Vaikkei mulla olekaan mitään suurempaa syytä odottaa, että vauva syntyisi kovin aikaisin, viime yön epämukavat olot saivat miettimään sairaalakassin pakkaamista ym. valmistelevaa toimintaa. Kun nyt ehtisin vielä vähän orientoitua synnytykseen etukäteen ja laitella kotona juttuja valmiiksi. Naimisiinkin pitäisi päästä helmikuun lopulla. Yöllä tosiaan särki päätä, närästysjumitti, supisteli ja nenäkin alkoi vuotamaan verta. Liitoskipujakin on ja erinäiset paikat on turvoksissa. Mitäköhän sitä on luvassa ihan loppuraskauden öille..?
Ensi viikolle on onneksi ohjelmassa vain mukavia vapaaehtoisia juttuja: muskaria, kaverivierailuja, neuvolakäynti… Opinnäytetyötä teen tästä eteenpäin silloin kun pystyn ja jaksan. Ja Lapsen päikkäriaikoina lepäilen!
Terveisin mamma sohvanpohjalta