Monenmoisia mahavaivoja
Viikonloppuna tosiaan iski väsähdys. Ja supistukset. Ja huono olo, lihassärky ja epäilys jostain viruspöpöstä. No, tähän mennessä olen toipunut noista muista, mutta supistukset jatkuu edelleen. Sen sijaan Mies oli sunnuntaina huonovointinen, seuraavana yönä kävi halailemassa pönttöä ja on nyt vatsatautisaikulla täällä kotona pari päivää. Sikäli kiva, että en joudu yksin nostelemaan ja hoitamaan Lasta täällä kotona kaiket päivät – kun ei tuo tauti onneksi mikään kovin paha ja täysin sängynpohjalle kaatava ole – mutta ei kyllä ole kiva, että tänne meille on joku vatsapöpö pesinyt. Viikon menot on peruutettu ja lepäillää. Mikä kyllä tulee tarpeeseen…
Kaikkein ikävin juttu on, että Lapsipieni taisi saada saman vatsapöpön. Muutoin hän on ollut ihan hyvävointinen ja ruokakin on maistunut, mutta viime yönä heräsi itkien sydäntäsärkevästi eikä itku loppunut ainakaan puoleen tuntiin, kun pienellä raukalla ilmeisesti vatsassa kiersi ja oli kova hätä, että mitä tämä tämmöinen kärsimys on. Viimein särkylääke, syli, pystyasento, vanhempien läheisyys ja tuutulaulut auttoivat ja Lapsonen pääsi takaisin unten maille, isän nukkuessa vieressä patjalla lastenhuoneen lattialla. Pieni nukkui koko loppuyön hyvin, mutta heräsi itkemään heti kun isä oli hetken poissa ja rauhoittui saman tien kun turva saapui takaisin.
Voi meidän kultapalleroa, oli niin kamalaa kuunnella kuinka toiseen sattui, kun ei itse voinut juuri mitään asian hyväksi tehdä! Onneksi Lapsi ei ole sairastellut kovinkaan paljoa. Heti tuli mieleen, että mitä jos meidän vauvalla olisi vaikka koliikki – olisi ihan kamalaa joutua kuuntelemaan pienen ihmisen kipuitkua tuntitolkulla, voimatta auttaa! Huh, sormet, varpaat ja kaikki ulokkeet ristissä, ettei niin kävisi…
Onneksi Lapsen kohdalla tuo yöllinen kipukohtaus taisi nyt jäädä ainoaksi tautivaivaksi. Itse olen tainnut välttyä tuon pöpön aiheuttamilta riesoilta, mitä nyt lihaskipua oli viikonloppuna. Nämä supistukset sen sijaan tuntuvat tulleen jäädäkseen. Tähän mennessä olen voinut niin hyvin, että väistämättä tällainen muutos on saanut ajattelemaan kovasti synnyttämistä ja sitä, että mitä jos vauva onkin tulossa aiemmin kuin ollaan kuviteltu? Tuli kova kiireen tuntu valmistautua kaikin tavoin ja aloinkin heti lukemaan synnytyskirjaa ja tekemään rentoutusharjoitteita. Mutta olisihan tässä kaikenlaista muutakin vielä tehtävänä ennen h-hetkeä: opinnäytetyö, häät, kodin valmistelut vauvaa varten, erinäisiä neuleprojekteja, hoitolaukku… Puhumattakaan kaikista valmisteluista, mitä tarvitaan että Lapsella olisi kaikki hyvin kun äiti ja isä katoavat synnytyssairaalan uumeniin. Oman äitini olen alustavasti tilannut tänne meille viikkoa ennen laskettua aikaa ja eletään tietenkin tilanteen mukaan, tarvittaessa hän tulee aiemmin. Mutta kaikenlaiset varahoitajavaihtoehdot on vielä melko lailla miettimättä ja varsinkin sopimatta. Itse asiassa koko synnytyksen suhteen tuo Lapsen hoitoasia on se, mikä mua jännittää ihan kaikista eniten. Muutoin olen melko luottavaisin mielin, kunhan nyt vaan saisin ensin kunnolla valmistauduttua ajoissa.
Synnytysmietteitä onkin varmasti luvassa tänne lisää lähiaikoina, aihe kun nyt pyörii mielessä niin. Tänään suihkussa käydessä jo mietin, miten pitäisi toimia jos synnytyksen käynnistyessä homma etenisikin niin nopeasti, että vaikka alkaisin synnyttämään suihkussa käydessä kylpyhuoneen lattialle!
Onneksi torstaina on neuvolakäynti, jos nyt vaan meiltä on pöpöt sen verran kaikonneet, että kehdataan sinne mennä.