Jännitystä loppuviikoille

Jaahas. On tämä loppuraskaus kyllä kovin erilainen kuin viimeksi! Tässä saa ihan tosissaan miettiä, että mennäänkö laskettuun aikaan saakka – tai jopa yli – vai tuleeko lähtö jo paljon aiemmin. Käy jännittäväksi!

Eilen istuin Lapsen kanssa lattialla jonkin kirjan tai leikin parissa. Yhtäkkiä tuli kamala kipu vatsaan enkä voinut olla, yritin siinä vielä jatkaa leikkiä, mutta piti käydä makuulle ja siitäkin vielä konttausasentoon pehmeää jakkaraa vasten nojaten hengittelemään. Tuli elävästi mieleen kuva, että mulla alkaa synnytys, oon poissa pelistä ja Lapsi puuhailee täällä yksikseen tai hätääntyy äidin kummasta käytöksestä enkä pysty häntä auttamaan. No, onneksi vatsakipu meni ohi ja tuntui enemmän lihasongelmalta kuin supistukselta, mutta siitä ne supistukset sitten alkoivat loppuillaksi. En pystynyt edes nostamaan Lasta ja oli kaikin puolin ihan kummallinen olo, jalatkin tuntuivat puutuvan pohkeista seisaallaan ollessa. Mitään tällaista ei tosiaan ollut ensimmäisessä raskaudessa ja siksi on pää ihan pyörällä – miten meidän elämä tulee kulkemaan seuraavat 5-7 viikkoa???

Nyt pitää pistää joku turbovaihde päälle ja hoitaa loput vauvantarvikehankinnat ja kodin järjestelyt sekä sopia mahdollisimman monta eri vaihtoehtoa Lapsen hoitajiksi, jos täytyykin yllättäen lähteä sairaalaan. Pyysinkin jo anoppia olemaan hälytysvalmiudessa, vaikka hänellä kestääkin useampi tunti päästä tänne meille. Oma äitini on täällä parin viikon päästä viikon verran, sitten käy kotonaan viikon verran ja sen jälkeen on tulossa tänne synnytyspäivystäjäksi. Mutta jos ei tämä menekään samoin kuin viimeksi..?

Eipä näistä tiedä. Nyt on kummimmat olot yön aikana menneet ohi, mutta maha on ihan rusikoidun tuntuinen ja tekee mieli ottaa iisisti. Lapsen päikkäriaikaa odotellessa…