Vielä kasassa, rv 39+0
Puuh. Täällä sitä tosiaan hillutaan vielä yhtenä kappaleena. Joka ilta nukkumaan mennessä mielessä on ajatus, että ehkä keskellä yötä tulee lähtö, ja joka aamu herään edelleen samassa tilassa. Pitikö sen lääkärin pistää mut odottamaan vauvan syntymää jo kolme viikkoa sitten, muutenhan tässä (kai) vielä jaksaisi paremmin odotella!
Lantion alueen paineen perusteella ei kyllä uskoisi, että vauva vielä pysyy sisällä – jos yhtään alemmas enää tulee niin vilkuttelee jo! Lattialla on vaikeaa istua pystyssä kun lantio on ihan täynnä vauvaa, alavatsaa ja alaselkää jomottelee koko ajan ja maha kovettuu herkästi. Kunnon supistuksia ei kuitenkaan kuulu eikä näy, joten parasta vain toivoa, että kun synnytys käynnistyy niin se vaan sitten alkaa yhtäkkiä. Valmista kamaa kyllä olisi, sekä henkisesti että fyysisesti…
Tänään kävin taas neuvolassa rutiinitarkastuksessa. Ja mitäpä siellä, pelkkiä mittauksia tehtiin vain. Sf-mitta eli kohdunpohjan korkeus on viimeiset kolme kertaa laskenut, mikä myös kertoo vauvan alhaisesta sijainnista. Tällä kertaa mitta oli pysynyt samana kuin viikko sitten eli 30 cm. Mulla on painoa tullut koko raskauden aikana vasta 9.7 kg, josta 1.6 kg viimeisen viikon aikana. Turvotusta siis lienee kertymässä, vaikken sinänsä sitä ole huomannut. Eilinen kaupunkipyörähdys tosin sai sääret illalla kipeiksi ja siihen kai heräsin aamulla klo 6 kun ei unta enää tullut, jalkoja särki ja nälkäkin iski. Taitaa siis olla nestettä kertymässä jalkoihin, toivottavasti särkyä ei ole tästä eteenpäin koko ajan. Neuvolasta ei sen enempää, mutta hemoglobiini oli laskenut hitusen ja nyt pitäisi muistaa alkaa syödä rautatabletteja etten synnytyksen jälkeen ole ihan aneeminen.
Viime päivinä on unettanut ja nälättänyt. Tässä raskaudessa ei ruoka ole maistunut mitenkään erityisen paljon, mutta nyt tuntuu, että on koko ajan nälkä! Eilen nukuin päiväuniakin ennätyspitkästi ja todella sikeästi, jospa tänäänkin vielä ehtisin pienet tirsat ottaa. Voisiko tämä nyt olla tankkausta synnytystä varten ja kohta pääsisin jo tositoimiin..? Pleasepleasejoo! Ei jaksa enää vain odotella, hengailla, kärsiä pienen pään tukkimasta lantiosta… Kotonakin olisi kai kaikki valmista vauvan tuloon, mitäpä tässä enää voi muuta kuin pyöritellä peukaloita.
Pieni tuleva isosiskokin valmistautuu uuteen tehtäväänsä ahkerasti, nimittäin lukemalla Sanna ja pikkuveli -kirjaa noin miljoona kertaa päivässä. Suosikkisivu on kakkasivu ja tänään epäilyttävää kiinnostusta herätti ”vieras täti”, jolle kirjan Sanna haluaisi pikkuveljen antaa silloin kun tämä vie liikaa äidin huomiota. Vierasta tätiä piti katsoa uudestaan ja uudestaan ja sen jälkeen mummo ei enää kelvannutkaan käsienpesuavuksi vaan tuli kova hätä äidin luo, joten toivottavasti pienessä mielessä ei pyöri mitään niin dramaattista kuin että hänet itsensä annettaisiin jollekin vieraalle tädille (olen toki yrittänyt selittää, ettei ketään missään nimessä oikeasti anneta pois). Kun kysyn, missä on Lapsen oma pikkuveli, palleroinen taputtaa äidin vatsaa, saattaapa välillä itsekin alkaa kuorimaan mun paitoja pois mahan päältä. Kovin suurta kiinnostusta asia ei kuitenkaan vielä herätä. Luulenpa silti, että pikkuveljen ilmestyttyä maisemiin tilanne saattaa mennä ihan hyvin ja Lapsi hyväksyä vauvelin mukaan kuvioihin melko sujuvasti!
Lapsen mahassa on kuulemma myös vauva ja se liikkuu :D