Paluu arkeen, vaihe yksi
Kiirettä pitää. Mies palasi eilen isyyslomalta töihin, ja vaikka mulla on täällä anoppi vielä muutaman päivän apuna niin tekemistä riittää. Huh huh, mitenköhän selviän kahden lapsen hoitamisesta itsekseni ensi viikolla! Ei nimittäin nytkään ole turhia vapaa-ajan ongelmia, kun Lapsen nukkuessa päiväunia tai mentyä illalla nukkumaan hoitelen vatsakipuista vauvaa ja muina aikoina sekä aktiivista taaperoa että samaista vatsakipuista vauvaa. Onneksi tosiaan on nyt anoppi ollut apuna!
Vauvahan on noin muuten melko helppo tapaus, mutta pikkuraukalla vatsavaivat ovat pahenemaan päin. Eilen poika ei nukkunut kunnon unia päiväaikaan ollenkaan ja illallakin heräsi aina itkemään hetken päästä nukahtamisesta. Yö onneksi nukuttiin kaikesta huolimatta ihan hyvin. Tänään erehdyin antamaan vauvalle ensimmäisen D-vitamiinitipan (maitohappobakteereilla höystettynä, mutta silti) ja eilisiin itkuihin tuli lisäksi suoranaista kirkumista. Ei siis vitamiineja huomenna, en suostu, pidetään vaikka viikon tauko ennen uutta yritystä. Kamalaa nähdä, kuinka pieneen koskee 🙁
Lapsi taas on pääsääntöisesti iloinen ja touhukas ja mummin sylitellessä pienempää olen ehtinyt leikkimään, ruokailemaan ym. hänen kanssaan. Toisin lienee tilanne jos vatsavaivat jatkuvat vielä ensi viikollakin, sitten menee päivät vauvan kanniskeluksi ja isompi jää pakosta hieman paitsioon. Tähän mennessä on jo tullut tutuksi riittämättömyydentunne, kun yritän hoitaa eri asioita yhtä aikaa ja tuntuu, että kaikki tulee tehtyä puolinaisesti ja kumpikin lapsi saa vähän niin kuin huomiota muttei kokonaan. Mutta uskon, että tätä arkijonglööräystä voi oppia kunhan löytyy hyvät rutiinit! Kantoliina on jo osoittautunut hyväksi avuksi, tänäänkin pienimmäinen nukahti viimein pidemmille unille liinassa ja myöhemmin sain hänet siirrettyä muuallekin nukkumaan.
Että tällaista täällä, tämän kummempaan postaukseen en tällä hetkellä kykene. Täytyy nyt vielä sanoa, että muutenhan tämä elo on oikein mukavaa ja lapset ihania, kunhan vaan ehdin tottua tähän uuteen arkeen. Enpä ole itseasiassa ollut edes Lapsen kanssa kotiarjessa kahden yli kahteen kuukauteen, saati sitten kahden lapsen!
Tällaista hyvää seuraa mulla :)
…<3 (Minäkin olen makoillut tuolla samalla alustalla saman kokoisena)