Arkikuva 13: Passikuvat

Olin ihan unohtanut yhden pikkujutun. Nimittäin lapsille pitää hankkia passit ennen kuukauden päästä tapahtuvaa Lontoon-matkaa! Mikäs siinä, passien saamisessa kestää viikon tai kaksi, onnistuu. Paitsi… Ensimmäinen vapaa aika passin anomista varten Espoon poliisilaitoksella olisi 16.6., viikko matkaan lähtemisen jälkeen! Kevätruuhkat. Auts.

Soitin poliisilaitokselle – mitä tehdä, neuvokaa? Ajanvarauksessa vastasi joku onneton mummo, joka ei tiennyt mistään mitään. Lopulta kävi ilmi, että voi sinne poliisilaitokselle mennä ilman ajanvaraustakin, mutta pitää varautua jonottamaan. Ei paljon mieltä virkistänyt, kun ensin saan selittää mummelille, ettei heillä ole aikoja enkä tosiaankaan voi varata aikaa netin kautta kun siellä niitä siis ei ole, millään poliisiasemalla koko laajalla alueella, sitten vängätä, että ei tämä nyt voi olla mikään voivoi, ei voi mitään -tilanne kun passit yksinkertaisesti pitää saada, ja sitten mummeli vielä selitti, kuinka kamalaa se jonottaminen pienten lasten kanssa on. Ai on vai!?! Just, kivakiva. Olipa valaiseva puhelinsoitto…

No joka tapauksessa, lapsoset kävivät tänään poseeraamassa passikuvia varten ja ensi viikolla suunnataan sinne poliisilaitoksen jonoon. Gulps.

Kuvien ottaminen olikin omanlaisensa ruljanssi. Pidä siinä nyt 6,5 viikon ikäistä vauvaa pystyasennossa niin, etteivät omat sormet näy niskaa tukemassa, vauvan kasvot suoraan kohti kameraa ja silmätkin pitäisi olla auki! Aika monta yritystä (ja parkua) myöhemmin saatiin viimein yksi kelpoinen kuva. Minusta Poju ei kyllä ole tuossa itsensä näköinen, mutta ei kai tosiaan, kun ei hän ikinä möllötä tuollaisessa pystyasennossa ilman tukea 😀

Mutta ooh, nyt saan sitten palleroisistani kuvat lompakkoon <3 Vielä kun saataisiin ne passitkin.