Poju 3 kk!

Poju täytti viikko sitten jo kolme kuukautta! Viikolla käytiin mökkipaikkakunnan neuvolassa, jossa aina saa todella ystävällistä palvelua. Ei nimittäin Espoossa pyydetä soittamaan seuraavana päivänä, jos rokotuksista tulee jotain jälkioireita, mökkipaikkakunnalla nämäkin haluttaisiin merkitä tietoihin. Ihana paikallinen neuvolaterkkari kävikin meille tutuksi jo Liinan synnyttyä, kun vietimme ekat vauvakuukaudet mökillä.

Pikkuherra piknikillä Lontoossa

Tältä näyttävät Pojusen strategiset mitat nyt (suluissa edelliseltä käynniltä 7 vk iässä):

Paino 6110 g (5495 g)

Pituus 65 cm (60 cm)

Pipo 43,5 cm (42 cm)

Pitkä pikkupuppeli menee käyrien mukaan pituudessa ihan yläkäyrällä (tämän neuvolan käyrillä +15, Espoossa taitaa olla joko vanhemmat tai uudemmat käyrät käytössä kun siellä on aiemmin ollut puhetta +1- ja +2 -käyristä) ja paino taas ihan alakäyrällä eli -15 paikkeilla. Siskoonsa verrattuna: Liina oli samanpituinen kuin Poju nyt vasta 5 kk iässä, mutta painoi parisensataa grammaa enemmän. Hän olikin meidän pieni michelinvauva. Liinan päänkoko on ollut sama kuin Pojulla nyt vasta 8 kk iässä! :D Tämä johtuu Pojun komeasta pitkulaisesta takaraivosta.

 Poju tosiaan sai normaalit 3 kk -rokotteet. Kyllähän ne itkettivät, mutta onneksi itku laantui nopeasti ja sen jälkeen ei mitään oireita ilmaantunutkaan (annoimme varuilta särkylääkettä jo neuvolassa sekä yötä vasten). 

Neuvolakortista löytyi teksti ”Suloinen, jäntevä vauva. Heijasteet jäämässä pois. Kääntynyt jo kerran vatsalleen. Seurallinen, seuraa katseellaan, hymyilee, ääntelee. Aukile norm. Iho kuiva -> kons. lääkäriltä voideres. Sai rokotteet.”

Ensimmäinen käännös mahalleen Lontoossa sohvankolon avittamana

Terkkari totesi, että kun heijasteet eli varhaiset refleksit ovat jäämässä pois, Poju tosiaan on valmis lähtemään liikkeelle. Ja niinpä löysinkin hänet illalla nukkumaanmenon jälkeen sängystä vatsaltaan – saas nähdä mitä vauhtia tämä taito alkaa tulla arkipäiväiseksi!

Viime aikoina Pojunen on muutenkin oppinut asioita hurjaa tahtia. Lontoossa hän alkoi jutella meille ihan tosissaan ja me vanhemmat olemme ihmeissämme – vaikka Liina on aina ollut tosi kielellinen, tällaista vauvapuheripulia ei häneltä kuultu eikä varsinkaan näin aikaisin. Neuvolan terkkari kuuli Pojulta pienen äänteen ja kommentoi jo siitäkin, että tällaista odotetaan vasta 5 kk ikäisiltä vauvoilta, ja tuo poika tosiaan juttelee menemään varsinaista tahtia. Hän on kovin seurallinen, iloinen, juttelevainen ja liikkuvainen, jaksaa hyvin olla mahallaan ja pyllyäkin jo nostelee alustalta sitterissä ja selinmakuulla. Kädet löytyivät jokunen aika sitten ja ovat jatkuvasti menossa suuhun. Tänään äidin puppeli yllätti tarttumalla leluun!

Lontoosta ostettu soiva lelukoira sai Pojun ihan villiintymään – ensimmäinen lelu, josta hän kiinnostui!

 

Hoitopöytäkirahvista saa ihan otteenkin jo, mahdottoman kiinnostava otus

 

Leikkimatolla Poju viihtyy itsekseen huitomassa elukoita ja tavoittelemassa niitä käsiinsä

Täysimetyksellä mennään edelleenkin ja tarkoitus on aloittaa muita pöperöitä vasta sormiruokailulla puolivuotiaana. Poju on ollut ihan ihmeen helppo imetettävä – kaikenlaiset imetyskiusat, kuten imuotehankaluudet, rintaraivarit ja tiheät imut ovat loistaneet poissaolollaan. Vasta nyt 3 kk iässä on havaittavissa pienoista tiheää imua, mutta sekin mukavan helppona, lähinnä Poju haluaa ruokaa useammin kuin tavallisesti, muttei roiku tissillä tuntikausia. Nyt muutamana viime yönä tosin hänestä olisi ollut kovin kivaa nukkua tissi suussa…

Perhepedissä on kivaa – tässä nukkuu vain äiti ja Poju ja tuossa vasemmassa laidassa on äidille aamuun mennessä jäänyt tila. Pikku stalkkeri aloittaa yönsä sängyn toisesta laidasta ja siirrän hänet yleensä sinne takaisin yön aikana muutamaankin kertaan, mutta lopputulos on silti tämä :D

 

…sama tilanne hetkeä myöhemmin

Päivärytmiä meillä ei liiemmin vielä ole. Lontoon-matka sotki iltanukahtamisajat tehokkaasti ja nykyään tämän perheen mukelot nukahtavat rikollisen myöhään, Poju yleensä klo 22-23 välillä, jonka jälkeen kaipailee äitiä vierelleen säännöllisin väliajoin. Niinpä mulle ei juurikaan jää omaa rauhallista ilta-aikaa, mikä vähän harmittaa. Mutta jospa tästä pikkuhiljaa päästäis taas hitusen aikaisempaa nukahtamisaikaan.

Pitkiä päiväunia Poju nukkuisi kaikenlaisissa liikkuvissa jutuissa, kuten kantorepussa ja koliikkikiikussa, mielellään, mutta kiikkupa jäi kotiin odottamaan ja kävelyretkiäkään ei luontevasti ole enää Lontoon-matkan jälkeen. Ajattelin nyt alkaa opettamaan Pojua vaunupäiväunille. Liinan sain vaunuja liikuttamalla oppimaan nukkumaan yli ensimmäisen unisyklin eli noin 40 min unien kohdalla lykin vaunuja liikkeelle. Vähän vielä on hankalaa tajuta, mitkä päivän unista olisivat The Vaunu-unet, mutta katsellaan katsellaan.

Nämä eivät vielä olleet The Vaunu-unet, tsekkaa kirkas katse

Pojunen näyttää valitettavasti perineen minulta atooppisen ihon. Neuvolasta saatiin resepti Physiogel -rasvalle ja Sibicort -kortisonivoiteelle ja niillä nyt rasvaillaan ihoa paremmaksi. Kuukauden iässä vasta kasvojen iho meni huonoksi hormoninäppyjen myötä, mutta 2-3 kk välissä myös muu iho on alkanut kuivua ja laikkuuntua. Hoito-ohje on, että iho tulisi pestä aamuin illoin ja rasvata kunnolla, kuivimmille alueille tulisi töpötellä oikein kunnon kerros rasvaa ja antaa imeytyä. Kortisonikuurilla yritän saada poskissa olevat ärtyneemmät laikut rauhoittumaan. Toivottavasti saamme ihon pian parempaan kuntoon. Toivon myös, ettei Pojusella olisi jatkossa mitään allergioita, niitä kun usein liittyy atooppiseen ihoon.

 

Hilsekuivaa otsaa pikkupallerolla

 

…mutta yleisesti ottaen ihana pieni ilopilleri!