A Beautiful Body / Kasvaa
Tartun näin hieman myöhässä Mami Go Go -blogin Mintun A Beautiful Body -haasteeseen. Ideana on kuvata ja näyttää oma keho sellaisena kuin se on, raskauksien, synnytysten tai muiden elämän jättämien jälkien kera. Mainosmaailma näyttää epätodellisia, fotoshopattuja kehoja, mutta tosielämä on toisenlaista. Miksemme siis arvostaisi todellisia, elämänmakuisia kehojamme.
Ensin ei tuntunut oikein omalta ajatukselta alkaa kuvaamaan ja näyttämään omaa kehoa, enkä ajatellut tarttua haasteeseen. Mutta juuri nyt on itse asiassa oikein motivoiva hetki siihen. Nimittäin nyt on menossa raskausviikko 9+2 ja vatsa näyttää iiiihan muulta kuin samoilla viikoilla esikoista odottaessa. Nyt kun olen raskaana, tämä olkoon samalla ensimmäinen mahankasvupostaus. Taitaapa olla melkoista kasvua tiedossakin, toiseen tyyliin kuin viimeksi!
Olen aina ollut hoikka ja treenattu. Lapsen odotuksen aikoihin vatsalihakset olivat melko tiukat ja raskausmaha kasvoi hitaasti, selkeästi monia muita pienempänä. Juuri ennen synnytystäkään maha ei ollut mitenkään valtava, vaikka oli tietysti kookas. Tässä mahakuva Lasta odottaessa, raskausviikolta 24+2:
No niin, ja sitten tähän päivään. Tässä mahakuva juuri hetki sitten otettuna, raskausviikolta 9+2:
Heh! Että silleen. Turvotustahan tuo tietysti tässä vaiheessa lähinnä on, mutta selväksi on käynyt, että vatsan kudokset joustavat nyt oikein oikein hyvin. En ihan kaikille haluaisi vielä raskaudesta kertoa, joten yritän pitää väljähköjä paitoja, mutta eipä tuota kovin helpolla peittele. Raskausmahalta näyttää!
A Beautiful Body -haaste liittyy kaikenlaisten kehojen hyväksymiseen ja arvostamiseen. Raskausmahassa on oma kauneutensa ja sitä on helppo arvostaa, kun raskaus on poikkeava aika elämässä ja mahan sisällä kasvaa ihana, pieni uusi ihminen. Hieman haastetta on kuitenkin itsellä arvostaa omaa edellisestä raskaudesta jäänyttä pömppöä, ja nyt sitten tämä megakasvu ihmetyttää. Tai siis turvotus. Jännittää, millainen keho on vielä toisen raskauden ja synnytyksen jäljiltä, ja erityisesti, miltä se tuntuu itselle. Olen tottunut olemaan vahva ja melko hyväkuntoinen, mutta jo nyt raskauden ja vauvavuoden jäljiltä on melko raihnainen, löysä olo. Parasta yrittää tässä raskauden aikana kerätä jonkinlaista voimaa jonnekin päin, että jaksan hoitaa nämä pienet ihmiset sittenkin kun heitä on kaksi. Mutta myös siksi, etten tuntisi omaa kehoani ihan vieraaksi. Etten katsoisi itseäni kylmillä, kaupallisilla silmillä ja odottaisi keholtani jotain muuta kuin todellista elämää