Bloginoviisista perhebloggariksi
Miksi pidät Lilyssä blogia, jonka teemana on perhe ja lapset? kysyy Lilyn toimitus meiltä perhebloggareilta. Täytyypä miettiä ja vastata.
Aloin lukemaan blogeja vasta parisen vuotta sitten. Siihen mennessä ne olivat olleet minulle ihan vieras käsite, mutta muutaman mukaansatempaavan uuden blogituttavuuden myötä innostuin aiheesta itsekin.
Ennen blogeihin tutustumista ajattelin, että ne ovat jotain oman navan kaivelemista. Tai ehkä en ajatellut niistä mitään. En tajunnut, miksi jorista jotain itsestään yksikseen, vai kuka sitä nyt lukisi. Tai enemmänkin, miksi minä jorisisin itsestäni – ei minulla ollut mitään muiden blogeja vastaan. Mutta omaa kirjoittamista ajatellen täytyisi olla joku aihe, josta kirjoittaa.
Aihe? Tadaa! Lapsi ja perhe!
Omasta arjesta ja ajatuksista kirjoittaminen alkoi ensimmäisen vauvavuoden loppupuolella tuntua oman navan kaivamisen sijaan mielekkäältä ja kiinnostavalta – olihan siinä kyse muistakin kuin minusta. Olisi kiva pohtia lapsiperhearjen herättämiä ajatuksia ja kirjata jotain meidän elämästä talteen. Ehkä siitä olisi iloa joillekin muillekin? Ainakin omalle äidille 🙂
Jossain vaiheessa välähti – blogitkin ovat sosiaalisia! Siellähän kommentoidaan, keskustellaan, tsempataan ja jaetaan ajatuksia. Tämä tietysti edellyttää, että on itsekin sosiaalinen ja käy lukemassa ja kommentoimassa toisten blogeja. Mutta jes! nyt minäkin haluan kirjoittaa! välähti lamppu yhtäkkiä.
No, minua taisi vähän kuitenkin pelottaa blogin perustaminen ja tein sen aluksi vähän salaa, bloggeriin. Siellä ehdin harjoitella bloggaamista muutaman kuukauden, ennen kuin uskaltauduin siirtymään Lilyyn.
Miksi Lilyyn? No koska se sosiaalisuus! Täällä on niin kivaa kirjoitella, kun mukana on vahvan sosiaalinen aspekti ja keskustelukulttuuri. Eikä sosiaalisuus ole jäänyt pelkkään kommentointiin, vaan olen ihan oikeasti, elävässä elämässä, tavannut paljon mahtavia, fiksuja ja hauskoja tyyppejä, joihin tutustun yhä paremmin. Näennäisen yksinäinen kotoakäsin harrastaminen on saanut valtavasti ulottuvuuksia, joita en olisi osannut edes kuvitella silloin joskus! Vertaistuki, paras tuki.
Ja onhan tämä kirjoittaminenkin motivoivaa ihan itsessään. Jää jälkiä meidän elämästä luettavaksi myöhemmin, kun kaikki arjen yksityiskohdat – ja välillä isommatkin asiat – ovat jo haihtuneet mielestä. Kehittyy kirjoittajana, kun naputtelee säännöllisesti ajatuksiaan kirjalliseen muotoon. Haastaa itseään ajattelemaan edes melkein kokonaisia ajatuksia, kun arki välillä upottaa aivosumun suohon.
Lilyssä on kivaa sekin, ettei ole pakko olla pelkkä perhebloggaaja. Voi kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta ja tägätä sen kyseiseen postaukseen sopivaksi – itseäni kiinnostavat esimerkiksi käsityöt, ruoka, taide ja identiteettikysymykset. Voi olla, ettei kovin monesta aiheesta tule kirjoiteltua, mutta ainakin on mahdollisuus tehdä se niin, että muutkin samasta aiheesta kiinnostuneet voivat löytää postauksen tuolta etusivun aiheiden joukosta.
Itse kirjoittelen säännöllisen epäsäännöllisesti – välillä pää sauhuaa ideoita, välillä taas näppis on hiljaisena ja muut asiat vievät ajan ja huomion. Kuten esimerkiksi tuo ompelukone tuossa vieressä nyt. Siispä sinne hurruuttelemaan – ehkä vaikka saisin aikaiseksi jotain, mistä blogata myöhemmin!