4/52: Värikoordinoitua opiskelua
Viime aikoina on pitänyt vähän kiirettä. Ja lisäksi väsymystä. Sitten on ollut vielä vähän ompelumaniaa, joka on purkautunut lähinnä miljoonan projektin suunnitteluun eikä vielä oikein minkään kunnolliseen toteuttamiseen.
Edellämainituista on tietenkin seurannut, että blogissa on ollut kovin hiljaista. Korjataan se juttu kirjoittelemalla aktiivisemmin lähipäivinä!
Yksi kiireiden syy oli opinnäytetyön kirjoittaminen. Joku ehkä muistaakin, että olen kirjoittanut kyseistä työtä jo muutamaan otteeseen, viimeksi tammikuussa, jolloin ahkeruus toi mukanaan supistukset ja jännittämisen, syntyisikö vauva kovinkin aikaisin. No ei syntynyt, mutta oppari jäi edelleen kesken.
Tämä viimeisin oli nyt sitten tarkalleen ottaen opinnäytekirjoittamisen työrupeama numero kolme. Äitini oli meillä reilun viikon lastenhoitoapuna ja minä naputtelin-naputtelin-naputtelin naputtelemasta päästyäni.
Kuulkaa, oli aika nastaa keskittyä johonkin oikein kunnolla pitkästä aikaa! Siis ihan aivotoimintaan ja tavoitteellisen tuotoksen toteuttamiseen! Teki hyvää, vaikka tietysti myös verotti voimavaroja. Osa väsymystä johtunee tästä.
Aluksi vaikutti huonolta työskentelyrauhan suhteen. Poju ei olisi halunnut antaa mummon hoitaa itseään vaan herkkänä poikana kaipasi äidin helmoihin. Päädyin sitten yläkerrassa piileskelyn sijaan kirjoittamaan opparia alakerrassa, Pojun näkyvillä ja kaiken vilinän keskellä. Keskittyminen onnistui silti yllättävän hyvin – täytyy todeta, että häiriönsietokyky on tainnut tässä viime vuosina kasvaa 😀
Sain lopulta opinnäytetyön melkein valmiiksi. Jäljellä on vielä loppupäätelmien kirjoittaminen, parin pienen lähdekirjallisuuspätkän lisääminen sekä kuvien ja muun loppuviilauksen tekeminen. Aion saada työn valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta hetkinen täytyisi vielä saada omaa rauhallista työskentelyaikaa, mahdollisesti jo tänä viikonloppuna.
Uskotte varmaan, että on melko helpottunut olo, että kauan keskeneräisenä roikkunut iso työ on jo näin loppumetreillä. Huuuuuh!
***
Opiskeluhässäkän keskellä onnistuin saamaan meistä lasten kanssa taas yhteisiä kuvia – sekä jotenkin ihmeellisesti värikoordinoimaan tämän poppoon ihan sattumalta muutamaankin otteeseen! Katsokaas näitä:
Puin itselleni uudet kirppariostokset eli Nanson joutsenpaidan ja -hameen. Pojulle taas vedin ensimmäistä kertaa päälle retropotkarit omasta lapsuudestani… Oho!
Liinan puinkin sitten jo tarkoitushakuisemmin vihreään ja ruskeaan… Harmi, kun koko jengistä ei saatu otettua yhteisiä kuvia.
Pojun kanssa käytiin ruskeissamme tutustumassa kouluuni ja hoitamassa vähän opiskeluasioita eteenpäin (aion valmistua ensi keväänä!)
Pojun ensimmäinen opiskelijaruokailu tapahtui myös vihreissä ja ruskeissa.
Harvinaiset sylipäikkärit sen sijaa vedeltiin punaisissa tunnelmissa. Äitikin on vähän väsynyt.
Yleensä meidän värimaailma näyttää enemmänkin tältä. Ja viime aikoina on leivottu paljon!