5/52: Mamma jumppaa

Ryhdyin tällaiseen: 

Ab challenge.jpg

Meikäläinen ja säännöllinen jumppaaminen… emme ole kohdanneet toisiamme usein parin viime vuoden aikana. Tämä vatsalihashaaste tuli vastaan ja päätin, että nyt!

Tehokkaan näköisiä nuo kuvat tuossa yllä, vai kuinka? No, meillä toteutus on jotain tällaista:

Äiti jumppaa1.jpg

Äidin jaloista saa hyvän käsilaukkuripustimen! Ja katsotaanpa lähituntumasta, mitä äidin naamalle tapahtuu jumpatessa

Äiti jumppaa2.jpg

Väliaikavirvokkeita

Äiti jumppaa4.jpg

Kannustustiimi – ”Hyvä äiti, sinä jumppaat tosi hienosti!”

Niin, vähän erilaista tämä kotijumppaaminen nykyään, kun on kokonainen tiimi mukana toiminnassa. Lattialla kummallisesti puhiseva äiti vetää magneetin tavoin luokseen kaikki lähietäisyydeltä löytyvät pikkuihmiset. Liinaa on kovasti opastettu, että äidin päälle ei saa kaatuilla eikä kiipeillä jumpan aikana…

***

Mun isoin liikuntaongelma tällä hetkellä lienee se, että en ole tottunut harrastamaan liikuntaa sen itsensä vuoksi, vaan liikkuminen on ollut sivutuotos muusta toiminnasta – ennen kaikkea tanssimisesta. En tanssi siksi, että kunto kasvaisi, lihakset voimistuisivat tai saisin hikoilla, vaan siksi, että mulle tanssiminen on tapa ilmaista itseäni, hassutella, herkistellä, tuntea, syventyä, muotoilla kokemusmaailmaa näkyväksi. Jooga ja moni muu kehollinen toiminta toimivat osittain samalla tavalla.

Näissä kaikissa edellämainituissa tulee liikuttua ja pidän siitä, mutta en oikein osaa alkaa liikkumaan pelkästään liikkumisen vuoksi, ainakaan säännöllisesti. Ja kun tanssimiseen ei nykyään oikein ole tilaisuuksia – siis sellaiseen keskittyneeseen, syventyneeseen tai sosiaaliseen tanssimiseen, mitä kaipaan – niin liikkuminen on vähissä ja fyysinen kunto varmastikin huonompi kuin koskaan.

Tanssin myötä olen kuitenkin tottunut kohtuullisen terveeseen, toiminnalliseen ja voimakkaaseen kehoon. Tällä hetkellä tuntuu vieraalta esimerkiksi se, että vatsan alueella on ontto monttu (sekä pehmeä kumpare) siinä, missä on yleensä tuntunut joko vahvat vatsalihakset tai mahavauvan pinkeyttämä keskivartalo. Selkä voi myös huonosti, kun vatsapuolen tuki ei ole kunnossa eikä selkä saa muutenkaan riittävästi liikettä päivittäin. Eiköhän tämän vatsalihashaasteen myötä nämä asiat korjaannu edes hitusen!

Nyt olen menossa haasteen päivässä numero 18. Muutama ylimääräinen välipäivä on tullut sinne ja tänne, kun olen ollut illalla liian väsynyt jumppaamaan, mutta muuten olen mennyt ohjelman mukaan. Tai no, teen nuo liikkeet vähän sovelletusti, niin kuin itse ajattelen niiden olevan hyväksi keholle, eli esimerkiksi tuossa ensimmäisessä liikkeessä teen käsillä isoja ympyräliikkeitä, koska näin liike on vähemmän staattinen, kädetkin saavat liikettä eikä ainakaan tule remmottua liikettä käsivoimilla, vaan vatsalihakset joutuvat tekemään työn. Tuossa liikkeessä en myöskään laskeudu alas maahan asti vaan jonnekin puoliväliin.

Melko hurjia muuten nuo toistojen määrät. Aluksi lähdetään liikkeelle pienillä määrillä, mutta jo toisella viikolla toistot alkavatkin yhtäkkiä lisääntyä kovaa vauhtia. Tänään tein 80 + 110 + 48 vatsalihasliikettä sekä 70 sekuntia lankkupitoa, huh! Tällaisia määriä en normaalisti tekisi, enkä oikeastaan ole ihan varma, ovatko tuollaiset määrät mielestäni edes terveellisiä. Ihmettelen myös, miksei haasteeseen kuulu mitään vinojen vatsalihasten liikkeitä eli kiertoja. Tämän 30 päivää ajattelin nyt kuitenkin kokeilla ihan ohjelman mukaan.

Otin vatsakuvat ennen haasteen aloittamista ja aion ottaa uudet kuvat kun olen päässyt homman loppuun. Katsotaan kehtaanko julkaista ne täälläkin muutaman viikon päästä!

 

Löytyykö muita, jotka ovat parhaillaan toteuttamassa jotain liikuntahaastetta?

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Vanhemmuus