Arjenhallinnasta

Alkusyksystä ajattelin, että nyt otan arjen paremmin haltuun ja teen meille viikkosuunnitelman. Suunnittelen meille sosiaalista kanssakäymistä, ulkoilua, siivousta ja muuta selkeää toimintaa. Kaikki hyötyvät, lapset ja minä.

Maanantaisin muskari, tiistaisin leikkitreffejä ja ulkoilua, keskiviikkoisin kotipäivä, torstaisin avoimeen päiväkotiin, perjantaisin taaperouinti. Keskiviikkoisin tai perjantaisin siivouspäivä, muulloin tietysti perussiivousta tilanteen mukaan.

Pyh.

Kyllähän minä aluksi yritin. Sovin leikkitreffejä, ulkoiltiin, olin reipas äiti. Mutta montakohan niin sanotusti normaalia viikkoa meillä on mahtanut olla koko syksyn aikana? No ei kovin montaa.

Liina on sairastellut kolmesti peräkkäin, Mies oli myyräkuumeessa, minä olen kirjoittanut opinnäytetyötä, talossa on ollut lisäväkeä mun äidin ja anopin muodossa, on ollut sadeviikkoja… Nyt Poju itkee öisin, Liina ei nuku päivisin. Avoimessa päiväkodissa olemme käyneet kerran, ulkona ei vähään aikaan, siivouspäivää en ole pitänyt kertaakaan.

Joo. Taidan luovuttaa hallintayritykset ja antautua kaaokselle. Jatketaan tätä epämääräistä kellumista hamaan tulevaisuuteen.

Tää on niin tätä!

 

Kuvan lapset, sotku ja tärähtänyt kuvanlaatu liittyvät oleellisesti tapaukseen