12+0

Eilen tuli täyteen 12 raskausviikkoa. Nyt siis ollaan jo toisella raskauskolmanneksella (oho!) ja turvallisemmilla vesillä keskenmenomahdollisuuksien suhteen. Vielä ei kuitenkaan olla nähty eikä kuultu pikkuisesta mitään eli ultrakäyntiä ei ole vielä ollut eikä sydänääniäkään bongattu. On täytynyt siis luottaa pelkästään pahoinvointiin, väsymykseen ja vatsan jatkuvaan jomotteluun. Tietty tuo vatsan turvotuskin jo kertoo, ettei ihan normitilanteessa olla. Ensi keskiviikkona päästään viimein ultraan ja näkemään pienoinen. On tämä alkuraskaus kyllä kummaa aikaa, kun ei ole oikein mitään konkreettista vielä näkyvissä eikä tuntuvissa. Luottavainen olo on kuitenkin, että joku siellä kasvaa, kun vatsaa niin jomottelee.

Viime päivinä on ollut jopa osittain yllättävän energinen olo. Ei koko ajan, ei joka päivä, mutta ävlillä. Pahoinvointikin vaihtelee, välillä olo on ihan hyvä ja välillä surkeampi. Hassusti paha olo tulee yleensä pian aamupalan jälkeen, vaikka yleisintä kai on, että paha olo olisi silloin, kun ei ole syönyt pitkään aikaan.

Vaikuttaa siltä, että täällä Espoossa on karsittu neuvolamenoista aika rankalla kädellä. Ihmettelin jo esikoista odottaessa, miten voi olla mahdollista, että on neuvolakäynti alkuraskaudessa, olikohan viikolla 7 tai 8 silloin meillä, ja sitten viikolla 22. Siis oikeasti, vasta puolivälissä raskautta toinen käynti! Väliin tietysti mahtui ultrakäynti viikolla 12 sekä lääkärineuvola viikolla 16. Nyt uudelleensynnyttäjänä tuo ensimmäinen lääkärikäyntikin jäisi väliin, mutta onneksi saan käynnin astman vuoksi. Muutoin tuntuisi, että tässä olisi täysin omillaan puolet raskaudesta, mistä sitä tietäisi, vaikka jossain vaiheessa kohdunkaula pääsisi aukenemaan jos ei ollenkaan tarkistettaisi. Kuulostaa siltä, että lähes kaikkialla muualla noita neuvolakäyntejä on tiheämpään ja monella paikkakunnalla lääkärikäyntejäkin yksi enemmän. Toki neuvolaan pääsee jos kokee tarvetta, mutta pitääkö tässä nyt itse osata olla kaiken asiantuntija…