Syysloman yllätyksiä
Syysloma meni mukavasti mökkimerkeissä, kuten meidän lomat yleensä. Tuli kuitenkin yllätyksiä:
Eräänä aamuna sää olikin pakkasen puolella ja maassa ohuelti lunta. Sitten sääennusteissa alettiin lupailemaan karseaa lumipyryä perjantaille, jonka piti olla meidän lähtöpäivä kotiin päin. Keskiviikkoiltana päätettiin sitten, että seuraavana päivänä on lähdettävä pakoon pyryä, nimittäin meillä oli edelleen autossa kesärenkaat, edessä 500 km ajomatka ja tuleva sää kuulosti aivan mahdottomalta. Harmitti lähteä, mutta turvallisuus ennen kaikkea.
Päästiin turvallisesti puoliväliin Mikkelin paikkeille Miehen isän luokse, kuten oli muutoinkin suunniteltu, ja sinne jäimme pariksi yöksi. Yleensäkin ajamme siis mökkimatkan kahdessa erässä ja yövymme perheenjäsenten luona, menomatkalla oltiin anoppilassa. Mutta joo, eipä paljon naurattanut jumittaa kesärenkailla talvisäässä 250 km päässä kotoa. Lauantaina sentään uskallettiin lähteä ja päästiin kotiin. Paikoin oli kyllä hieman hurjan näköinen tie.
Lasta säiden kylmeneminen ottaa päähän. Nimittäin hän ei yhtään tykkää paksuntuneesta ulkovaatetuksesta, joiden vuoksi hänestä tulee melkoinen pikku pötkelö. Erityisesti varrelliset kengät harmittivat aluksi, ja todella paljon ottaa aivoon, kun käsiin tungetaan hanskat. Lapsi ei yhtään ymmärrä, miksi niitä pitäisi pitää käsissä ja miten muka enää voi tehdä käsillä yhtään mitään. Ulkoilu onkin nyt yhtä parkua, mutta mökillä sitä lievennettiin saippuakuplien avulla. Vielä kun keksittäisiin kotimaisemiinkin uudenlaista mukavaa ulkotekemistä, johon ei kuulu tarttumaote käsillä, Lapsi kun ei toistaiseksi halua edes kokeilla sitä kun hanskat ovat kädessä.
Ehkä hanskoihin opettelemiseen liittyen, Lapsen uusin hassu villitys on pistää sukka käteen ja kuljeskella pitkin kotia. Välillä sukan voi ottaa pois, ja sitten se taas laitetaan käteen. Huvinsa kullakin! :D
Appiukon luona meillä ei ollut vaunuja mukana ja niinpä Lapsen päiväunet piti ratkaista toisella tavalla. Suunnitelmissa on ollut lähitulevaisuudessa opettaa Lapsi nukkumaan päiväunia vaunujen sijasta myös sisällä omassa sängyssä (vauvan tultua tarpeellinen taito), ja nyt tämä suunnitelma päätyi yllättävän pian toteutusasteelle. Kesti 45 min (ja minulta palaneen pinnan jälkeen nukutusvuoron vaihdon) saada Lapsi nukahtamaan päikkäreille appilan matkasänkyyn. Onneksi hän sitten nukkuikin reilut kaksi tuntia, joten oli sen vaivan arvoista. Kotona jatketaan nyt tätä projektia, ja tänään kesti vain 30 min ja huomattavasti vähemmän hermojenmenetystä saada pienoinen nukahtamaan omaan sänkyynsä. Tässä todistusaineistoa työvoitosta:
Huomenna jatketaan päikkäriprojektia, toivottavasti taas hieman lyhyemmällä nukutusajalla!
Kuten olen aiemmin maininnut, meidän yöt ovat olleet koko alkusyksyn ajan aika huonoja. Välillä on ollut muutama parempi yö ja sitten taas Lapsi on heräillyt pitkin yötä itkemään hädissään, myös flunssa on häirinnyt. Ennen lomaa me vanhemmat olimmekin melkoisen väsyneitä. Mutta nyt voin iloita (silläkin uhalla, että sen kirjoittaminen pilaa taas koko jutun) – koko syysloma on nukuttu kaikki todella hyvin! Hyvä putki ei päättynyt edes kotiinpaluuseen, vaan viime yönä Lapsi ei herännyt kertaakaan. Arvaatte varmaan, miten paljon virkeämpi ja levänneempi olo on nyt, viikon hyvien unien jälkeen! Kyllä nyt voi hurrata :)