Päiväunet sisällä, päivä 5

Tänään päikkärinukutukseen meni 35 min, joista 25 oli melko piinallista – pystyyn nousemista, äidin käteen tarttumista, tutilla leikkimistä, hölinää ja pölinää. Lapsi ei kyllä vaikuttanut väsyneeltä tavalliseen uniaikaan, joten ehkäpä se vaikeutti nukahtamista. Mutta mahtaakohan hän oppia nukahtamaan omaan sänkyynsä nopeammin, alkaa epäilyttää… Huomenna taitaa olla vaunu-unien paikka, kun olemme menossa aamupäivästä avoimeen päiväkotiin ja Lapsi varmasti nukahtaa liikkuviin vaunuihin kotimatkalla. Muutamia muitakin poikkeuksia sisäuniin on tulossa, toivottavasti eivät häiritse uuden rutiinin oppimista liikaa.

Eilen Lapsi nukkui 2 h 20 min ja tuli nyt kokeiltua sekin, saako hänet nukahtamaan uudestaan omaan sänkyyn jos herää kesken unien. Reilun tunnin unien kohdalla itkuhälyttimestä alkoi kuulua epämääräistä kahinaa, joten menin tarkistamaan ja löysin palleroisen istumasta sängyssään pupu kainalossa. Lapsi äkkiä vaaka-asentoon, pupu viereen ja silittelyä – ja nukahti! Uujee! Muuta huonoa sisäunissa ei siis tuntuisi olevan kuin tuo nukahtamisaika ja sängyssä riehuminen, muuten unet sujuvat mallikkaasti.

Tämä ei luultavasti ole kovinkaan monen muun mielestä erityisen kiinnostava aihe, mutta helpottaa kummasti itseäni kirjata näitä ylös 😉