Päiväunet sisällä, päivä 7
Metsään meni tämän päivän unet.
Meillä oli tänään poikkeuspäivä kun mulla oli aamulla työpalaveri, jonne Lapsi piti ottaa mukaan. Yleensä herätään klo 8.30, palaveri alkoi klo 9. Että pieniä muutoksia normiaikatauluun, heräsin itse klo 6.45, laittauduin valmiiksi ja keitin Lapselle puuron ja lähdin sitten herättelemään. Ihan hyvin päästiin liikkeelle ja tuli vähän esimakua työssäkäyvän äidin elämästä 😉 Sinänsä hauskaa kerrankin laittautua aamulla siistiksi ja olla menotunnelmissa. Lapsenkin puin edustusasuun.
Lapsi tietysti hurmasi sekä henkilökunnan että asukkaat vanhainkodin osastolla, jossa olimme palaverissa. Palaverin jälkeen syötiin lounasta ja kotiin lähdettiin ajamaan vähän ennen klo 13. Tässä vaiheessa siis päikkärit vajaa tunnin myöhässä ja aamulla herätty tuntia normaalia aiemmin – Lapsi nukahti autoon alta aikayksikön. Ei siinä mitään, kotiparkkiksella siirsin sikeästi nukkuvan Lapsosen vaunuihin ja unet jatkuivat kotiin asti ja vielä takkia ja pipoa päältä kiskoessakin. Ja sitten tein typerän virheen – lähdin viemään Lasta omaan sänkyynsä nukkumaan. No totta kai hän heräsi siihen! Makkarissa totesin nukutusyrityksen toivottomaksi, kuskasin pienoisen takaisin vaunuihin ja yritin vielä uudestaan tutummilla keinoilla, mutta eihän siitä enää mitään tullut. Lopputulos: täällä on nyt tuntia normaalia aiemmin herännyt tytteli, joka on nukkunut alle 30 min päikkärit. Ja Mies lähtee tässä juuri kavereiden kanssa mökille viikonlopuksi. Great. No, ainakin toistaiseksi Lapsonen on oikein hyvällä tuulella, joten jospa se jatkuisi ja menisi illalla sitten aikaisin nukkumaan. Oma lepotauko jäi nyt kyllä kokonaan välistä. Mitä opin tästä? Ei kannata härkäpäisesti pitää kiinni ideoista vaan joustaa tilanteen mukaan. Huomiset unetkin toteutuvat todennäköisesti vaunuissa vauvauinnin jälkeen, joten seuraava päikkärinukutuskoettelemus on vastassa vasta sunnuntaina.
Tuossa kutittelin Lapsosta ja kikattavasta suusta näytti pilkistävän yllättävän paljon ylähampaita. Tein nopean tarkastuksen ja kummastakin yläkulmasta löytyi pilkistävä hampaanalku! Selittäisiköhän tämä mystiset yöheräilyt pienen itkun kanssa? Syyslomalla nimittäin nukuttiin koko perhe todella hyvin kaikissa yöpaikoissa ja kotonakin vielä ensimmäinen yö, kunnes heräily taas alkoi. Hampaat olisi lohdullinen syy – se kun menee ohi ja vielä luultavimmin pian kun hampaat kerran jo pilkottavat.
Harmitti, kun ei tullut tänään otettua kameraa mukaan vanhainkotiin, olisin nimittäin saanut loistavia tilannekuvia palleroisesta istumassa saman pöydän ääressä mummojen kanssa. Lapsi sopi joukkoon kuin nenä naamaan :D
Muutama kuva kuitenkin näin muutoin:
Vaununukkuja, ennen äidin mokaamista
Pieni punahilkka. Tuo mekko on minusta niin kiva, että halusin saada kuvia Lapsesta mekko päällään, mutta eihän tuosta pienoisesta saa etupuolelta tarkkoja kuvia kun on koko ajan menossa. Suunta on kohti etenkin heti kun näkee kameran – tänne se lelu!
Kielletyllä jauholaatikolla – päättelepä ilmeestä, tietääkö Lapsi laatikon olevan kiellettyä aluetta!