Lastenhuoneprojekti, osa 2: Omaan huoneeseen nukkumaan
Lastenhuoneprojekti on edennyt hyvään vaiheeseen, nimittäin Lapsi on muuttanut sinne nukkumaan! Kuskasimme Lapsen sängyn sinne tasan viikko sitten kun palasimme mökiltä ja siitä lähtien hän on nukkunut omassa huoneessaan.
Kuten kuvasta näkyy, on lastenhuoneessa ollut muitakin nukkujia… Joululomalla Lapsi tuntui vähän kärsivän ympäristönmuutoksista ja nukahtaminen oli iltaisin hankalaa, joten meistä vanhemmista toinen on suosiolla nukkunut tuossa patjalla Lapsen vieressä. Joinakin öinä heräämisiä on ollut monta ja itkun kanssa, toisina taas vähemmän ja enemmän tarkistusluonteisesti tai tutinkaipuusta kun se on päässyt hukkumaan pois Lapsen ulottuvilta. Mutta toissayönä päätimme kumpikin nukkua omassa makkarissa ja kokeilla, miten Lapsen unet sujuisivat ihan yksin omassa huoneessa. Ja nehän sujuivat ihan mahtavasti! Lapsi ei herännyt kertaakaan ennen aamua klo 8.30 ja silloinkin vain iloisesti alkoi kuulua kutsu ”Äiti, äiti!” Jeeeeee, kylläpä me Miehen kanssa tuuletettiin! Toki yöheräämisiä on varmasti vielä luvassa ja saamme taapertaa huoneesta toiseen yön pimeinä tunteina, joten tuo patja jäänee varmuuden vuoksi vielä lattialle. Mutta olisiko tosiaan niin, että Lapsen on yksin paljon helpompi nukkua kun emme ole lähistöllä häiritsemässä..?
Ja sitten lisäys jo eilen kirjoitettuun tekstiin… Viime yönä Lapsonen itkeskeli useampaan otteeseen klo 1 ja 3 välillä. Kävin välillä auttamassa ja välillä vain kuulostelin omasta sängystä käsin, mutta klo 3 otin peiton mukaan ja siirryin Lapsen vierelle patjalle nukkumaan. Diagnoosi: Lapsella oli varmasti kylmä, nimittäin huoneen patteri on toistaiseksi epäkunnossa ja ulkonahan oli ihan kunnon pakkanen! Käärin peittoa Lapsen päälle unipussin lisäksi ja loppuyö nukuttiin ihan kohtuullisen hyvin. Aamulla Lapsi kutsui äitiä ja katsoi minua hölmistyneen näköisenä, kun vastaus kuuluikin ihan vierestä. Sitten Lapsi vielä kellahti makoilemaan ja pötköttelimme puolisen tuntia lisää. Leikkimään noustiin klo 9.
Käydäänpä sitten pieni kierros lastenhuoneen ympäri:
Vanha vitriinikaappi edelleen paikoillaan, alahyllyn uutuutena punoslaatikko duploja varten. Pieni pöytä ja tuoli nurkassa ovat osoittautuneet juuri passelin kokoisiksi pienelle taaperolle.
Aamuisin (ja muulloinkin) Lapsi kipuaa innoissaan pieneen tuoliinsa ”ite” (lausuttuna voitonriemuisesti) ja leikkii serkuilta perityllä linnalla. Intoa lisäsi kovasti, kun eilen avattiin pakkauksistaan joululahjaksi saadut duplot, joiden eläinhahmot erityisesti ovat hittejä. Kuvassa näkyvät Lumikki, pupu ja mummo (hyvä haltija) tosin ovat jo aiempaa perua. Myös ylempänä olevassa kuvassa alahyllyllä näkyvä duploauto + eläintenkuljetusvaunu ovat Lapsen mielestä huippuja. Muutoinkin aamuheräämisen jälkeen alkaa aina kuulua innokasta näkyvissä olevien lelujen nimeämistä ja Lapsi katselee ympärilleen iloisena, haluten leikkimään.
Iltanukutuksiin on toistaiseksi käytettävissä mukava nojatuoli, jossa Lapselle luetaan iltalorut ja jossa vanhempi voi istuskella odotellen Lapsen nukahtamista. Vähitellen viikon aikana Lapsi on taas alkanut olemaan itsenäisempi nukahtamisen suhteen ja itse ainakin lähinnä vain istuskelen näkymättömissä ja ohjaan Lapsen takaisin nukkumaan jos hän alkaa nousta seisomaan sängyssään. Eiköhän tässä lähiaikoina ole mahdollista sanoa hyvät yöt ja poistua huoneesta jättäen Lapsi nukahtamaan itsekseen. Ainakin toivotaan niin!
Tuo nojatuoli on kyllä aikuisen kannalta kaikin puolin mukava ja Lapsikin tykkää kivuta sinne istumaan ihan itsekseen. Harmi vain kerrossängyn saapuessa muutamien viikkojen päästä nojatuoli ei enää taida mahtua huoneeseen. Myöskin verho lähtee, sillä sängynpääty tulee juuri tuohon, missä verho roikkuu.
Kummeilta joululahjaksi saatu ihana Tiitiäisen runolelu -kirja on ollut kovasti Lapsen mieleen ja sen paikka onkin lastenhuoneessa iltahetkeä odottamassa.
Ennen nukkumaanmenoa luetaan nämä iltalorut (tuo Nuku nuku varsinkin on mun mielestä tosi liikuttava):
Ikkunan suunnalta katsoessa huoneen toisessa päässä näyttää tältä:
Tämä alakuvan hieno ja symppis tuoli tuotiin mökiltä korvaamaan aikanaan tuo enemmän tilaa vievä nojatuoli. Pidän tästä tuolista kovin, mutta istuma-asento siinä on kovin pysty, joten yhtä rentoja satu- ja nukutushetkiä siinä ei nautiskella kuin nojatuolissa.
Katosta löytyy leppäkerttulamppu, josta Lapsikin tuntuu kovasti pitävän.
Ja vielä näkymä huoneen ovelle, josta näkyy (pyykkitelineen lisäksi) vanhempien makuuhuoneen ovi. Tähän asti Lapsi on vielä nukkunut unipussissa, koska peitto ei pysyisi hyrränä pyöriskelevän Lapsosen päällä. Kerrossänkyyn siirtyessä unipussista täytynee luopua, jotta Lapsi pystyy itse taapertamaan meidän luo makuuhuoneeseen tarvittaessa. Aamuisin se voisi helpottaa tilannetta, kun en joutuisi jättämään vauvaa odottamaan kun hakisin Lasta omasta huoneestaan.
Ja seuraava ja toistaiseksi viimeinen vaihe lastenhuoneprojektissa onkin kerrossängyn saapuminen joskus muutamien viikkojen päästä! (ensin se täytyisi tosin tilata) Jännittäviä aikoja sitten jälleen :) Jotain seinäkoristetta ja -hyllyä saattaa huoneeseen myös vielä ilmestyä jossain vaiheessa.
Omasta puolesta täytyy muuten mainita, että onpa ollut iiiiiiiiihanaa saada oma makuuhuone takaisin, edes hetkeksi! Makkarissa tuntuu niin tilavalta kun Lapsen sänky ei ole siellä, ja sainpa yöpöytänikin takaisin. Erityisesti ilahduttaa se, että nukkumaan mennessä voin laittaa iltavalon päälle ja vaikka lueskella hetken, mikä on aiemmin ollut mun iltarutiini ja helpottanut nukahtamista. Tosin useimmiten Mies menee nukkumaan ennen minua, joten en silloin viitsi häikäistä häntä valoilla. Mutta nautitaan nyt näistä hetkistä, kohta vauvasänky muuttaa takaisin meidän makkariin ja pian myös uusi pieni asukas. Kaikin puolin on kyllä ihanaa, että nyt meillä kaikilla on aiempaa viihtyisämmät olot yläkerrassakin ja nämäkin huoneet ovat päässeet kunnolla käyttöön!