Arjen myyrät
Mies sairastui myyräkuumeeseen suunnilleen kaksi viikkoa sitten. Ensin oli vain vähän päänsärkyä ja lämpöä, sitten jo todella korkeaa kuumetta ja pää niin kipeä, että iso mies vain vaikersi. Lopulta Mies vietti reilun vuorokauden Jorvissa päivystyksen vuodeosastolla ja sai viikon sairaslomaa. Nyt hän on jo paremmassa kunnossa, mutta suostuttelimme anopin kanssa hänet hankkimaan vielä lisää sairaslomaa, kun jo kotona tuntisuunnittelutyön tekeminen näytti uuvuttavan hänet.
Ai mistä Mies myyräkuumeen sai? No tietysti mökiltä, viimeisten mökkipäivien halkohommista. Olihan niitä myyriä ja hiiriä ihan silminnähtävän paljon tänä vuonna ja niin on sitten ollut tuota myyräkuumettakin. Itämisaika on kai kahdesta kuuteen viikkoon, joten siksi kesätartunta sairastutti vasta näin myöhään. Never heard koko taudista aiemmin, mutta inha, kammottava tauti se on! Onneksi se ei sentään tartu ihmiseltä toiselle.
Meillä on siis ollut arki melkoisen sekaisin ja sitä myöten myös minun pääni. Armas anoppi on onneksi ollut täällä auttamassa lähes koko Miehen sairasteluajan – alunperin hän tuli avuksi, jotta Mies voisi painaa pitkää päivää kurssisuunnittelun parissa, mutta päätyi sitten sairastuvan apuriksi – joten en ole itse joutunut mitenkään erityisen koville, mutta eihän tämä normaalitilanne ole ollut. Kaikki ylimääräinen on jäänyt ja olo on sellainen, etten ole lisäarkikäsistä huolimatta saanut oikein mitään aikaiseksi kahteen viikkoon.
Eikä se ole edes totta. Hankin tässä esimerkiksi pienet laatikostot meidän alakerran lastenvaatekaaoksen taltuttamiseksi ja nyt hoitopöydän ympäristö alkaa tuntua jo melkein siistiltä. Olen myös toteuttanut jokin aika sitten tekemääni ruokarotaatiolistaa, joka takaa sen, ettei koko ajan tarvitse miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin tai syödä aina sitä samaa ensimmäiseksi mieleen tulevaa (aiheesta lisää myöhemmin). Eräs isompi neuleprojektikin on edennyt, eli jotain olen saanut aikaiseksi. Se oma rauhallinen aika vain on ollut todella kortilla ja siksi on ollut olo, ettei mitään saa tehtyä rauhassa, vain sellaista vähän kerrallaan sitä sun tätä -arjen myyräntyötä on ollut mahdollista tehdä.
Alkuperäiskaaosta ei tehnyt mieli ikuistaa kuviin. Kuvitelkaa laatikostojen tilalle pieni, täyteentungettu avokärry täynnä lastenvaatteita ja läjät vaippasäkkejä sen eteen. Tuo hoitopöydän alalaatikko kun vielä saataisiin korjatuksi!
Mun lapsuudenkodista peräisin oleva ikivanha minihylly ei ehkä ihan yllä uuden laatikoston valkoisuuden tasolle. Hyvä lastenkirjahylly siitä silti tuli! Valokuvakehyksillekin löytyi paikka, tosin tuo nykyinen valikoima tuosssa on mitä nyt sattui käteen ensimmäiseksi osumaan.
Viiden kuukauden ikäinen Poju on myös ryhtynyt melkoiseksi maamyyräksi. Katsokaapas, miten poika jo aloittelee kodinvaltausta!
Tuohon leikkimatolle selälleen minä hänet kyllä jätin!
Torstaina palataan normiarkeen, eli Mies menee töihin, anoppi palaa omaan kotiinsa ja minä jään kotiin lasten kanssa. Katsotaan, onko arkikaaos sitten todellisuudessa isompaa vai pienempää kuin nyt!