Arki hiipii kuvaan…
Viimeksi kirjoitin äitiystaivaasta. No, nyt on päästy kokemaan hieman enemmän arkirealismia kahden lapsen perheenä, kun vauva aloitti uuden viikon olemalla hereillä. Viime viikon hän nimittäin lähinnä nukkui ja mikäs sen helpompaa. Nyt on tullut hieman kokemusta, millaista arkijonglööräystä lienee tiedossa lähitulevaisuudessa…
Vauva nukkuu edelleen lähelle puolta päivää, joten aamuisin on helppoa keskittyä Lapseen. Pikkuveljen herättyä Lapsi menee pian päiväunille, mutta nyt ei vauva nukahda enää uudelleen vaan valvoo useamman tunnin, parhaillaan juuri sen ajan, minkä siskonsa nukkuu. Vauvan nukahdettua Lapsi jo herää. Sikäli helppoa, kun näin voi keskittyä melko paljon yhteen lapseen kerrallaan, mutta oma aika – ja kaikenlainen puuhasteluaika esim. ruoanlaittoa varten – jää puuttumaan kokonaan. Tai sitten kumpikin on hereillä samaan aikaan, jolloin on haasteena viihdyttää kumpaakin yhtä aikaa kun vauva haluaisi olla sylissä ja imuttamassa maitoa säännöllisin välein ja Lapsi haluaisi huomiota, syliä ja leikkiseuraa. Repeä siitä sitten kahdeksi, apua, mitenköhän selviän puolentoista viikon kuluttua kun Mies palaa takaisin töihin… Nythän Mies on kotona isyysvapailla, mutta on viime päivinä joutunut tekemään harmillisen paljon suunnittelutöitä. Sentään hän on kuitenkin saman katon alla ja tulee apuun kun tarve on suurin.
Bongaa kuvasta kaksi lasta!
Ei siis ole ollut aikaa bloggaamiselle, vaikka mielessä olisi vaikka mitä kirjoitettavaa. Synnytyskertomuksen kirjoittaminen on suunnitteilla, mutta joudutte odottamaan sen aikaa, että saan jossain välissä tarpeeksi rauhallista aikaa kirjoittaa vähän enemmän keskittymistä vaativaa tekstiä. Tämänkin kirjoituksen sössin niin, että suljin selaimen kesken kaiken ja jouduin kirjoittamaan lähes valmiin tekstin uudestaan… Ääh, äitiysaivot!
Ja kuka lapseton ääliö keksi kesäaikaan siirtymisen!?! Lapsen nukuttaminen on tällä hetkellä ihan arsesta ja hermot menee, kun myöhäisen kukkujan kelloa on menty sorkkimaan entisestään. Vauva on viime päivinä nukahtanut yöunille siinä puoli yhdentoista-yhdentoista aikaan, mistä en valita kun sentään nukahtaa ennen puolta yötä (toisin kuin siskonsa samanikäisenä) ja nukkuu neljä-viisi tuntia putkeen niin että minäkin saan ihan kivasti unta. Mutta illoistakin jää nyt puuttumaan oma aika, kun vauvan nukahdettua on helposti vielä kaikenlaista siivoamista ym. tehtävänä.
Ensiulkoiluja yhdessä – Lapsi oli iloinen, kun äitikin jaksoi taas lähteä ulos leikkimään ja pienempi nukkui tyytyväisenä, kun vaunuja välillä kävi hetkuttelemassa
Joo, haasteelliselta alkaa elämä tuntua ja hetkeksi pitää kai unohtaa omia tarpeita hiukan. Lapset ovat tietysti edelleen ihania, mukavaa kun heille voi suoda omaa aikaansa ja huomiota ja pikkuvauvan läsnäolo on maailman suloisinta ja lutuisinta. Lapsipieni tuntuu edelleen kokevan jonkinlaista kriisiä suhteestaan minuun ja itsellenikin se tuntuu hämmentävältä, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa tasaannu. On tässä totuttelemista meillä kaikilla!
Tyytyväinen
Havaintoja vauvasta:
– Maailman suloisin pikku-ukko!
– Viihtyisi kovasti sylissä ja välillä kovin usein maitoa imuttamassa. Ensimmäinen kantoliinakokeilu oli hitti ja pikkuinen sammahti hetkessä kyytiin.
– Jaksaa nyt kymmenen päivän ikäisenä olla hereillä jo useamman tunnin putkeen.
– Nukkuu yöt hyvin, syö 3-5 tunnin välein ja tarvitsee yhden vaipanvaihdon yössä.
– Melkoinen kakkaruuta, emme ole esikoisen kanssa ollenkaan tottuneet tällaiseen vaipanvaihtotiheyteen!
– Vatsanväänteet ovat lisääntyneet ja etenkin öisin täytyy helpottaa pienen oloa. Ostin juuri Disflatyliä hajottamaan ilmakuplia vatsassa, toivottavasti siitä on apua.
– Vauvalla on isänsä nenä ja kynsien muoto minulta, leuan pallero ja kuoppa on varmaankin jommalta kummalta isoisältä peräisin.
– Hänellä on myös pitkät jalkaterät ja varpaat.
– Näyttää minusta ihan pojalta, ja tässä vaiheessa myös vanhemmalta mieheltä, on helppo kuvitella, miltä hän voisi näyttää viisikymppisenä :)
– Rauhallinen luonne, lähinnä öllöttää jos kaikki on hyvin.
– Osasi jo synnytyssalissa imeä hyvällä imuotteella, joten imetys on helppoa, apuhärpäkkeet eivät ole tarpeen (kuten siskon kanssa aluksi) ja paino nousee vauhdilla.
– Suostuu juomaan myös pullosta ja saa pumpattua maitoa yleensä kerran päivässä, jotta taito pysyisi yllä.
– Rauhoittuu yleensä, kun otan hänen päänsä käsiini ja ylävartalon kyynärvarsien päälle ja hytkytän. Kuuluu oikein, kuinka nesteen ja ilmakuplat vaihtavat paikkaa vatsa rauhoittuu.
– Vauvalla on maailman silkkisin iho!
Ensimmäiset kantoliinaunet