Arkikuva 23: Kipu
Voi mun pientä rakasta Pojua…
Yhtäkkinen kipukohtaus, kiljumista suu ammollaan, pieni vartalo jännittyneenä tiukaksi, ei mikään auta.
Tuttia, tissiä, suu vain pysyy auki huudossa, vatsaan koskee toisella, syliin pystyasennossa ja pomputtamista, äidilläkin hätä.
Lopulta tiukkoja pieruja ja röyhtäyksiä, hetkellinen helpotus, taas kipua ja kirkumista, taas rusauksia.
Nestemäistä Panadolia ruiskulla suuhun, pomputustapomputustapomputusta, kantoliinaan ja pomputusta…
Lopulta helpotus ja pieni uupunut keho vaipuu uneen.
Tuossa se liinassa tuhisee voipunutta tuhinaa ja äidin sydämeen sattuu – mitä olen mennyt tekemään kun annoin pienen eilen syödä ilkeää rota-rokotetta ja nyt toinen joutuu kärsimään?
Täytyy vain jaksaa uskoa, että tämä on parempi vaihtoehto kuin sairastua siihen oikeaan tautiin.