Eräs yö

Vauva nukahtaa illalla joskus kymmenen maissa viereeni sohvalle. Syön vielä iltapalaa ja yhdentoista aikoihin nostan vauvelin syliin ja lähdemme yläkertaan nukkumaan. Vauva tuhisee tyytyväisenä, minä nukahdan hetkessä, kuten aina nykyään.

Ähinää, huitomista, kiemurtelua. Jaahas, vauvalla on nälkä. Katson kelloa: 0:48. Pää on ihan pöhnässä, heräsin syvästä unesta. Tissi vauvalle suuhun, jospa päästäis taas nukkumaan. Ai ei vielä, syömisen jälkeen vauva äheltää vielä, yritän vähän auttaa ilmavaivoissa, mutta olen todella uninen enkä oikein jaksa.

Vieläkin ähinää ja huitomista. Ääh, eikö me päästä ollenkaan nukkumaan… Lisää ilmavaiva-apua, nostan vauvan syliin, mutta hän tulee kiukkuiseksi ja hamuaa. Ahaa, nälkä? Mitäs se kello onkaan, ihan vastahan syötin viisi minuuttia sitten. Oho, kello on jo 3, kaksi tuntia mennyt johonkin! Mulla taisi mennä taju täysin kankaalle edellisen syötön jälkeen, ei mitään mielikuvaa, että aikaa olisi ehtinyt kulua välissä!

Taas nukutaan. Ja taas alkaa ähellys vieressä. Tissiä suosiolla suuhun, kello on 4:15. Tällä kertaa maitotoimitus ei riitä uusiin uniin vaan tarvitaan jalkojen pumppailua ja muuta ilmavaiva-apua. Viimein päästään takaisin nukkumaan, aikaakin on kulunut reilu puoli tuntia. Sammun.

Ähellys alkaa jälleen. Mitä, Lapsi ja Mies kuuluvat olevan jo alakerrassa, en ole kuullut mitään! Kello on 7 ja jotain. Vauva näyttää nukkuvan, joten yritän nukkua itsekin. Äh, ei tule mitään tuon ähellyksen säestyksellä. Maito ei kelpaa kun ei nukkuva vauva huomaa tarjolla olevaa tissiä, kiepautan hänet vatsani päälle ja hetken ähellyksen jälkeen pienoinen rentoutuu ja nukahtaa siihen. Peittelen meidät ja pidän käsillä vauvasta kiinni ettei pääsisi putoamaan, yritän nukkua.

Torkahtelen, torkuskelen. Jossain vaiheessa kippaan vauvan taas vierelleni sängylle. Kädet ovat puutuneet vauvan pitelystä. Yritän vielä nukkua – lisää ähellystä viereltä. Eiköhän tästä jo nousta, onhan tuo kellokin jo reilusti yli kahdeksan.

Vähän mukavammassa asennossa kuin tämä (äidin kannalta) sentään nukutaan öisin :)

***

Joo, tällaisia nämä vauvan kanssa vietetyt yöt ovat, en kovin hyvin muistanutkaan. Onneksi me yleensä nukutaan vähän pidemmissä pätkissä, mutta nyt taitaa olla jotain tiheän imun kautta meneillään kun maito maistuisi useammin. Tuo ähellys alkaa aina viimeistään aamuyöstä, mikä osaltaan huonontaa nukkumista. Päivät kuitenkin jaksan oikein hyvin, kun Miehen (ja tällä viikolla anopin) ollessa kotona olen saanut aamulla jäädä vauvan kanssa nukkumaan hieman pidempään. 

Mutta hui kauhea missä koomassa mä nykyään nukun! Herään aina ihan sikiunesta ja sammun välittömästi. Tiistaista lähtien pitäisi herätä aamulla Lapsen kanssa siinä seitsemän jälkeen, mutta enhän mä oikein herää hänen ääniinsä, jaiks! Onneksi moiseen kellonaikaan Mies on vielä kotona niin voi tulla potkimaan mut ylös. Iiksaaks, mua vähän jännittää miten jaksan sitten päivät…

Jospa vaikka oppisin tässä ohessa menemään iltaisin nukkumaan aiemmin..?

 

Btw, vauvalla tänään ikää jo neljä viikkoa! Oho!