Esittäydyn
Hei, hauska tutustua! Olen Lilleri78. Siirrän nyt blogini http://tuttitango.blogspot.fi tänne Lilyyn, joten ehkä pääsemme jatkossa tutustumaan toisiimme paremmin.
Olisi kai luontevinta aloittaa bloggaaminen raskausaikana tai vastasyntyneen vauvan vanhempana. Itse kuitenkin intouduin lukemaan blogeja vasta talvella, lapsen ollessa reilu puolivuotias. Ja kun luin tarpeeksi, innostuin (omaksi yllätykseksi) bloggaamaan itsekin. Ehdin kirjoittaa Tuttitangoa kolmisen kuukautta, mutta nyt ajattelin siirtää blogini tänne Lilyyn. Mistä moinen muutos?
Olen tykännyt blogata, koska kirjoittaessa omat ajatukset ja kokemukset selkiytyvät, kun ne pistää kirjalliseen muotoon. Haluan myös, että ainutlaatuiset pienet hetket ja tapahtumat lapsen kanssa ja lapsen elämästä jäävät talteen, muuten niitä ei tulisi kirjattua ylös. Samalla muutkin kiinnostuneet pääsevät lukemaan yhdenlaisen äidin ajatuksia ja seuraamaan yhden pienen ihmisen kehitystä. Yksi alkuperäinen syy bloggaamiseen oli kuitenkin ajatustenvaihto toisten, ehkä samassa tilanteessa olevien tai olleiden kanssa. Täällä Lilyssä bloggareiden välinen vuorovaikutus näyttää ilahduttavan aktiiviselta – ehkä pääsen täällä siihen mukaan. Koska vaikka on kuinka mukavaa jorista omia juttuja, vielä mukavampaa on välillä keskustella toisten kanssa!
Tällä hetkellä lähtökohta on tämä: Olen 34-vuotias, Lapsi on 1 v 1kk, Mies minua pari vuotta vanhempi. Asumme Espoossa, mutta vietämme kaikki lomat mökillä Pohjois-Savossa, missä olemme nytkin. Olemme sen verran vannoutuneita mökkiläisiä, että lapsikin syntyi vuosi sitten täältä mökiltä käsin (sairaalassa kylläkin). Elän nyt kotiäidin elämää, mutta teen myös satunnaisesti töitä, freelancer kun olen ja elämä on ollut sirpaleista ennen äitiyttäkin. Tykkään neuloa, näperrellä ja kokeilla uudenlaisia ruokareseptejä. Perhe-elämäämme liittyy kestovaipat, sormiruokailu ja perhepeti, mutta välttäen ryppyotsaisuutta, meille sopivasti soveltaen. Lapsemme on varsinainen pikku aurinko ja vauvavuosi oli helppo ja nautin siitä paljon. Myös Mies on ollut paljon kotona ja osallistunut Lapsen elämään siinä missä minäkin. Mutta vaikka kaikki sujuisi kuin tanssi, äitiyden tuoma elämänmuutos järisyttää maailmaa. Olen edelleen minä, mutta toisenlainen kuin ennen. Olen äiti. Ihmeellisen pienen ihmisen äiti. Tästä näkökulmasta kirjoitan.
Tässä vaiheessa olen vielä hieman ihmeissäni uuden blogin ulkonäön, asetusten ym. suhteen, mutta eiköhän tämä tästä muotoudu. Kuvia käytän, mutta niiden suhteen ei ole suurta kunnianhimoa, vaan näppäilen niitä ihan tavallisella pokkarikameralla, tosin erittäin hienosta kohteesta eli Lapsesta. Bannerikuvan laitan heti, kun palvelu antaa muuttaa oman taustateeman tekstin oletusvärin muuksi kuin valkoiseksi 😉
Tervetuloa mukaan!