Kaksiviikkoisen neuvolakäynti
Pienen pojan kaksiviikkoisneuvola oli eilen, 17 päivän ikäisenä. Olen ihmetellyt, kuinka pitkältä vauva tuntuu, ja syykin selvisi: pienoinen on kasvanut ihan hurjasti kahdessa viikossa!
Syntyessään pojalla oli painoa 3870 g ja nyt reilu kaksiviikkoisena 4440 g eli painoa on tullut jo 570 g. Syntymäpituus oli 51 cm ja nyt jo 55 cm, ja ihmeellisintä oli päänympärys – syntyessään 35 cm, kaksiviikkoisena 40 cm! Siis voiko vauvan päänympärys kasvaa 5 cm kahdessa viikossa, en voi ymmärtää! Ei ihme, jos isosiskon 2 kk iässä käyttämä pipo tuntui pieneltä jo nyt. Moni vaatekin on käynyt jo lyhyeksi tai ei ole alunperinkään mahtunut päälle. Taitaa poika tulla isäänsä, joka on pitkä ja hoikka. Lapsi taas oli pikkuinen pallero ja kasvoi pituutta hitaahkosti.
Muuta ihmeellistä neuvolakäyntiin ei liittynyt. Terkkari kirjoitti neuvolakorttiin näin: ”Kasvaa hienosti rintamaidolla. Napa siisti -> putsaus ja kuivana pito. Silmät rähmivät. Iho siisti.” Hieman kuivakkaa tekstiä, kun yleensähän noihin on tapana kirjoittaa jotain kehuja lapsesta. Kyllähän sitä äitinä mielellään niitä kehuja lukisi 😉
Äidin pitkä poju torkuilla
Lapsi ja Mies lähtivät eilen aamulla junaretkelle Mikkeliin papan ja mummin luo ja palaavat kohtapuoliin. En ole ollut Lapsesta yötä erossa kuin vasta kaksi kertaa tätä ennen, toinen niistä synnytyksen yhteydessä, ja nyt olin kotona ihan ensimmäistä kertaa ilman Lasta enemmän kuin muutaman tunnin. Ikävä on ollut! Ikävää helpotti Miehen Facebookiin tekemä hauska kuvareportaasi ”Maisa menee yökylään” -kirjan tyyliin. Toisaalta oli kivaa saada enemmän sylittelyaikaa vauvalle ja itselle leppoisaa oleilua pelkästä vauvasta huolehtien. Enpä takuulla olisi Lapsen ollessa pariviikkoinen antanut Miehen mennä yöksi pois sanoen ”helppo nakki, kyllä me pärjätään”! :D Niin se näkökulma vaan muuttuu, nyt yhden vauvan hoitaminen on piece of cake, ainakin tässä vaiheessa kun hän vielä nukkuu niin paljon. Suurin osa ajasta onkin mennyt vauvan nukkuessa mun lähellä, ja eilinen neuvolareissu ja tämän päiväinen kyläilyreissu toisen vauvaperheen luona veivät myös yllättävän paljon aikaa.Jännä muuten huomata, miten ulkoisen pakon eli taaperon hoitamisen puuttuessa multa katoaa kaikki rytmi ja roti päivistä. En ole syönyt järkevästi, en saanut tehtyä juuri mitään kotitöitä ja kaikenlaiset pienet askareetkin, kuten aamiaisastioiden huuhtelu, on jäänyt helposti roikkumaan. Pikkuihmisestä huolehtiessa tulee pidettyä itsestäkin paremmin huolta! Lepo ja kiireettömyys oli toisaalta paikallaan, joten parin päivän ryhdittömyys sallittaneen.
Meidän vaunut lähtivät Miehen ja Lapsen mukaan, joten neuvolareissu vauvan kanssa hoidettiin kantoliinaillen. Vauveli viihtyykin kantoliinassa loistavasti ja jatkaa sikeiden vetämistä vielä liinasta pois nostettuaankin. Tällainen ulkovarustus löytyi liinailuun:
Mulla on tuossa päällä ohut lyhythihainen imetyspaita, kantoliina, alpakkavillainen villatakki, raskaustoppatakki sekä kaulaan kiedottuna pukluharso. Kaulaosasto oli vaikein ratkaista, ja kun tuota (melko puhdasta) pukluharsoa piti kuitenkin raahata mukana niin kietaisinpa sen sitten kaulaan ;) Joku kauluri olisi varmaankin paras vaihtoehto, tai sitten joku tarpeeksi pieni kaulaliina, omani ovat vähän turhan isoja. Vauvalla oli sisävaatteiden lisäksi päällään tuossa ylemmässä kuvassa oleva ohut neulehaalari, Ruskovillan silkkimyssy ja sen päällä kangaspipo, kaulaliina sekä neulotut lapaset. Vaikutti tarkenevan hyvin eikä ollut hikinenkään. Tänään lyhyemmälle matkalle puin hänelle vain tuon silkkimyssyn, velourisen hupparin ja neulelapaset, hyvin tarkeni niinkin. Itse tarkenin myös hyvin, osittainhan tuossa hiki tulee kun on vauvapatteri rinnuksia vasten. Takin sain kiinni vain alaosastaan, mutta näillä säillä se oli aivan riittävästi.
Siellä hän luuraa
Tytteli palaa kohta takaisin kotiin, joten tästä taas iltapalan tekoon ja pian halailemaan isompaakin murua!