Mamma hajoilee
Joo. Täällä ollaan kasassa vielä vaan… Ja pää hajoaa! Meillä oli kaikki hienosti järjestettynä: mun äiti täällä jopa kuukauden verran lapsenvahtipassissa ja apuna, sairaalakassit pakattuna, orientoituneena vauvan tuloon. Vaan ei se vauva tule! Tänään on raskausviikkoja kasassa jo 40+6 ja huomenna taas tulee uusi viikko täyteen.
Tilanne tällä hetkellä: mun äiti lähti tänään kotiinsa, Lapsi on flunssassa ja tänään kai huonoimmassa kunnossa, minä olen flunssassa ja oletettavasti huomenna huonoimmassa kunnossa, Mieskin ollut kotona saikulla mutta perjantaina hänen kai pitäisi mennä töihin. En jaksa hoitaa Lasta, en jaksa sairastaa, en jaksa olla raskaana, en jaksa synnyttää, en jaksa kirjoittaa blogia, en jaksa lukea toisten blogeja, en jaksa kiinnostua mistään…
Toissailtana hajosin täysin. Vauvaa ei kuulunut, Lapsi kiukutteli ja sen päätteeksi oksensi päivällisensä ilmeisesti liian räkäisyyden vuoksi ja mulla hajosi pää. Kipusin yksin yläkertaan parkumaan ja kuumaan suihkuun, eikä edes helpottanut. Vieläkin on helposti itkuinen olo ja näen vaan kauhukuvia kaikesta: Lapsi heräämässä yöllä kipeänä vieraan ihmisen seurassa kun vanhemmat on synnärillä, Mies kuskaamassa Lasta jonnekin hoitoon sillä välin kun vauva jo syntyy vauhdilla jonnekin sairaalan aulaan, minä synnyttämässä yksin ilman Miestä tai niin räkäisenä, ettei hengitys kulje ja joudun sen vuoksi kärsimään tarpeettomia kipuja kun en pysty rentoutumaan, minä yksin sairaalassa vauvan kanssa kun Mies ja Lapsi eivät saa kipeinä vierailla siellä… Buaaaaah!
Onneksi edes tuo Mies pysyy meistä selväjärkisenä, hän on mun tukipilari. Jätän suosiolla kaikki lapsenhoitojärjestelyt hänen kontolleen, koska en yksinkertaisesti jaksa miettiä enää mitään.
Miksei tämä vauva voinut syntyä vaikka viikko sitten? Silloin oli kaikki hyvin: Lapsella tuttu ja luotettava hoitaja paikan päällä yötä päivää, kaikki terveinä, minä vielä järjissäni ja mummo olisi päässyt näkemään tuoreen lapsenlapsensa. Ei mene nyt yhtään putkeen tämä homma ei.
Vaikka en yhtään enää jaksaisi olla raskaana, ahdistaa, sattuu enkä osaa nukkua, niin ehkä olisi kuitenkin parempi, ettei vauva syntyisi ainakaan huomenna. Eikä minään yönä, silloin kun on vaikeampi järjestää tuota Lapsen hoitopuolta. Että vaikka lauantaipäivän synnytys, kiitos!