Mökkihöperön äidin vapaailta
Viime viikko ja viikonloppu olivat täynnä kaikenlaista kivaa: kavereiden tapaamista, ulkoilua, avointa päiväkotia, vauvauinnin aloitus kesätauon jälkeen, ravintolalounas, Eläintieteellinen museo ja kahvittelu yhdessä Lapsen kummitädin ja tämän pienen tyttären kanssa, ravintolapäivän leivokset tässä kotikulmilla. Kesäisen mökillä oleilun jälkeen taattu bakteeripommi siis, ja kostautuihan se.
Lapsiparka on ollut flunssassa maanantaista lähtien. Nenä on vuotanut solkenaan, on ollut lämpöä ja väsyneitä parkukohtauksia, kun kipeä raukka ei ole osannut nukahtaa päiväunille tai olo on unien jälkeen ollut tukkoinen ja huono. Öisin on myös annettu lääkettä ja rauhoiteltu muuten vaan. Onneksi Lapsi alkaa nyt olla parempaan päin, toivottavasti hän ei joudu olemaan kipeä enää pitkään.
Alun perin tällekin viikolle olisi ollut kaikenlaista ohjelmaa: pari työpalaveria ja huomenna alkavat lastentanssitunnit, nämä viimeiset tanssinopettajan roolissa siis. Ja kun palavereihin oli tarkoitus mennä yhdessä Lapsen kanssa niin ne jäivät tietysti väliin. On sitten möllötetty kotona kahdestaan kipeän Lapsen kanssa, niskassa pelko, että minäkin saisin saman flunssan. Ei sillä, että me aina ravattaisiin joka paikassa monta kertaa viikossa, mutta jo se, että tietää, ettei ole mahdollisuutta mennä ihmisten ilmoille, alkaa hajottaa päätä. Varsinkin kun pelkää, että jos itse sairastuu niin eristys sen kun jatkuu.
Onneksi en ainakaan vielä ole kokenut mitään sairastumisen oireita ja on toivoa päästä töihin huomisiltana. Varmuuden vuoksi kuitenkin varasin Mieheltä vapaaillan – menin elokuviin. Löysin illalle ainoastaan yhden kiinnostavalta kuulostavan elokuvan, The Broken Circle Breakdownin Espoo Cinén ohjelmistosta, mutta hieman epäilytti. Nimittäin ennakkotiedoissa kerrottiin, että elokuvan pariskunnan lapsi sairastuu vakavasti ja parisuhde kohtaa kriisin. Sanon vielä, että epäilytti, mutta elokuva vaikutti hyvältä eikä muutakaan vaihtoehtoa ollut, joten menin.
Huh huh. En voi nyt ihan sanoa virkistyneeni! En muista, milloin olisin itkenyt elokuvissa tuolla tavoin. Kannattaa kuunnella omia ennakkofiiliksiään – raskaana olevan, pienen lapsen äidin EI kannata mennä vapaailtanaan katsomaan elokuvaa, jossa pariskunnan lapsi sairastuu luuydinsyöpään, kuolee ja kaiken huipuksi vanhempien parisuhde ajautuu kriisiin ja vaimo lopulta kuolee. Ei, ei kannata. Kaunis elokuva, mutta aiiiiivan liian surullinen! Kaiken lisäksi elokuva loppui vaimon kuolemaan ja saman tien elokuvasaliin läväytettiin valot päälle. Siinä itkevässä, haavoittuvassa olotilassa olisin edes kaivannut pientä yksityistä itsensäkokoamishetkeä hämärän turvassa. Kotiinpalattua menin heti katsomaan nukkuvaa Lasta, ihanaa tuhisijaarohisijaa omassa sängyssään. Nyt olo on väsähtänyt, parasta kohta kömpiä myös omaan sänkyyn nukkumaan.
Kaikesta huolimatta, oli kiva pitkästä aikaa käydä elokuvafestivaalitunnelmissa. Festivaaleissa on jotain hauskaa, tavallisesta elokuvakäynnistä poikkeavaa. Täytyypä muistaa vaikka ensi elokuussa tämäkin festari ja toistaa visiitti paremmin sopivan elokuvavalinnan merkeissä.
Ja jotta ilta ja tämä kirjoitus loppuisi paremmissa merkeissä, tässä kuva Lapsesta Eläintieteellisen museon ihmeiden äärellä viime viikonloppuna. Jo aulassa seisova oikean kokoinen norsukopio sai Lapsen leuan kirjaimellisesti loksahtamaan auki. Museosta löytyi myös paljon eläimiä, jotka Lapsen mielestä sanovat samoin kuin koira: ”ai, ai”. Hieno museo, palaamme sinne taas, kun Lapsi on hieman vanhempi ja kokemus jälleen uudenlainen!
