Mun puhekielestä vähän jotain ja Lapsen pieni vitsi

Nyt on ollu tosi monella puhekielellä kirjotettuja postauksia ja alkopa aivot raksuttaa niitä luettua siihen malliin, että pitääpä itekin yrittää samaa. Aika vaikeeta kyllä, kirjakieli tahtoo pukata esiin ja mun puhekielikin on nykyään vähän sitä sun tätä matkan varrella mukaan tarttunutta.

No mutta, tän jutun mä halusin kertoa teille tänää: 

Me ollaan nyt mökillä oman perheen kesken. Lounasaikaan mä sanoin Lapselle, että tuutko syömään. Lapsi meni ulko-ovelle ja ehdotti, että ”sinne”. No pyysin uudestaan, että tule omaan tuoliin. Lapsi vastasi siihen, että ”Hupsu!” Ja vähänkö mua nauratti vielä monta tuntia myöhemminki! Me kun sanotaan monesti Lapselle ”hupsu” kun tekee jotain hölmöä vaikka ruokapöydässä. On se niin fiksu kun osaa soveltaa kuulemiaan juttuja käytännössä ja murjoa vitsejäkin jo. Äitin pikku puppeli!

Jotain tollasta kai mun puhekieli nykyään on, mutta en oikein osaa sanoa menikö oikein vai väänsinkö vahingossa jotain kummaa tohon. Nyt seuraavaks yritän kirjottaa jotain vähän oululaisittain, vaikka se murre nyt vasta kadoksissa onkin… Täytyy ehkä vähä liiotella mitä oulun murteesta mieleen tulee, vaikkei oliskaan koskaan ollu ihan mun puheessa nuo jutut niin paljo.

Mää en koe olevani oikee mistää varsinaisesti kotosin, vaikka olin vasta kolome ko muutettiin perheen kansa Ouluu. Meilä ei oo sielä kettää sukulaisia tai mittää juuria nii en sillee koe olevani oululaine. Äiti ei tykkää Oulun murteesta ollenkaa ni lapsena ei saanu vaikka pyytää maitua vaa äiti korjas, että maitoa. Ja ku ei sitä oulua kotona puhuttu nii tottakai sitä tarttu koulusta ja kavereilta jollain lailla, mutta katos kans nopiaa ku muutin Helesinkiin. Nykyää jos kuulen kunno oulunmurretta ni tullee kotonen olo ja muistuu sanoja mielee, mutta aika palijo ne on unohuksisa. Nytki tää teksti tuntuu aika keinotekoselta, mutta kai siinä jottai sellasta on mitä mulla oli joskus enne tapana puhuua. Nii ja nykyää oon huomannu, että sanon monesti ”elä” enkä ”älä”, että se on kyllä Oulusta peräsin se.

Olis kyllä kiva olla oikeesti jostain kotosin niin, että sukulaisetki asuis siinä lähellä ja olis kunnon juuret. Mutta näillä mennään nyt. Kiva kun Lapsi saa vähän kosketusta yksiin juuriinsa aina täällä mökillä asuessa.

 

Nii ja jos kommentoit jotain niin teehän se omalla puhekielelläs!