Numerolapsi

Tapahtui pari kuukautta sitten:

Lapsi tuo mulle yhteenkiinnitettyjä legoja. Alan irrottaa niitä toisistaan hänelle laskien ”Yksi…” Mutta Lapsi ehtiikin jatkaa itse: ”…kakti, kuuti”.

Siis mitä? Mistä lähtien tuo on tiennyt numeron kuusi? Ollaan me laskettu hänelle ”yksi, kaksi, kolme” ja jotain kivaa tapahtuu kolmosella, mutta ei kyllä kuuteen asti!

Myöhemmin hokaan: Pikku Kakkonen! Siellä on jotkut matikkahirviöt ja on ilmeisesti laskettu numeroita niin vetävästi, että Lapsi on innostunut aiheesta. Eikä Pikku Kakkosta olla vielä edes katsottu montaa kertaa, vastahan se siitä kiinnostui…

Tästä eteenpäin Lapsi on todella kiinnostunut numeroista. Niitä katsellaan ja osoitellaan kirjoja lukiessa – sivunumerot ovat parasta! Numeroita tuntuu löytyvän joka paikasta. Yleensä Lapsi sanoo ”Kuuti!” ja tarkoittaa, että näkee numeroita tai että jotain pitäisi laskea. Sormien ja varpaiden laskeminen on tietysti myös hauskaa.

Jossain vaiheessa Lapsi oppii sanomaan s-kirjaimen. Niinpä sanotaankin jo ”kuusi” ihan oikeaoppisesti. Muutaman numeron tunnistus alkaa jo olla hallussa. Keksimme hankkia Lapselle joululahjaksi muovisia numeroita ja kirjaimia, saatavilla on ainoastaan jääkaappimagneetteja, mutta toteamme niiden olevan varmaankin hyviä. Paketissa tosin lukee ikäsuositus 4+.

Kun palaamme joululomalta kotiin, numerot ja kirjaimet puretaan pakastimen oveen Lapsen päikkäreiden aikana. Oooooooo mikä riemu kun Lapsi herää ja löytää uudet aarteensa! Paras leikki syntyy, kun isä pitää Lapsen rakasta pupua sylissä ja Lapsi tuo numeroita ja kirjaimia pupulle. Uutta numeroa hakiessa voi vaikka heittää pienen riemutanssin! Numeroille löytyy joka päivä uutta käyttöä, niitä voi vaikka kerätä leikkikupillisen täyteen.

”Koome”

 Nyt Lapsi on 1 v 7 kk ikäinen ja tunnistaa varmuudella jo ainakin numerot kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja nolla. ”Yksi” onnistuu myös melko varmasti, kahdeksaisen Lapsi luultavasti tunnistaa, mutta ei osaa sanoa sitä ja sanoo ”kaksi”. Hän osaa laskea oikeassa järjestyksessä kaksi, kolme, neljä, viisi. Ja on tietysti kauhean hauskaa nimetä numeroita aina kun niitä jostain bongaa.

Tämän parempia kuvia oli melko mahdotonta saada, kun kuvaajan tehtävänä oli samanaikaisesti myös ottaa pupun kanssa numeroita vastaan ja väistellä kamerasta kiinnostuneita pikkukäsiä ;)

Täytyy sanoa, että enpä olisi uskonut, että alle puolitoistavuotias jo voisi kiinnostua numeroista noin paljon! Ei ole matikkapää ainakaan äidiltä peritty… Tosin ei kai tällä vielä matematiikan kanssa ole juurikaan tekemistä, kun kyse ei ole määristä tai niiden muutoksista, vaan numeroista symboleina. Jossain vaiheessa kai sitten opitaan sekin, mitä vaikkapa ”kaksi” käytännössä tarkoittaa. Käsite ”toinen” onkin jo hallussa, eli vaikkapa toinen hiha, toinen jalka.

Elämä pienen lapsen kanssa on joskus kyllä varsin yllättävää!

 

Joululahjaksi saadussa Maisa -dvd-boksissa on mm. bussijakso, jonka bussipysäkkien numeroita on hauska nimetä. Maisa on hitti!