52 viikkoa haaste: 1/52 ja Poju 6 kk

Psocahispida heitti avoimen haasteen tulla mukaan 52 viikkoa -valokuvahaasteeseen – ja minähän tulen! Tällaiset selkeät rakenteet nimittäin tuntuvat kovasti helpottavan mun bloggaamista. Mutta ennen kaikkea, tästä haasteesta jää ihana jälki myöhemminkin katseltavaksi, nimittäin paaaaljon kuvia yhdessä lasten kanssa.

Juju on siis tämä: joka viikko otetaan kuvia yleensä kameran takana lymyilevästä bloggarista jälkikasvunsa kanssa (tai jos elämäntilanne on jokin muu niin asiaan kuuluvien henkilöiden kanssa) ja postataan ne 52 viikkoa -sarjaksi. Kuvasarjassa sitten näkyy kivalla tavalla ajan kulku ja ihmisten kasvaminen ja muuttuminen. Iiiiiihana ajatus 🙂 

Haastetta tässä haasteessa on sikäli, että en mene itsekään takuuseen, saanko joka viikko jonkun muun nakittettua ottamaan kuvia puolestani. Miehelle jo asiasta vinkkasin ja muitakin pyydän tietysti ottamaan kuvia tilanteen mukaan, mutta ennen kaikkea täytyy itse muistaa olla aktiivinen. Harmi, kun mulla ei ole mitään hyvää kameraa käytössä, joten mun kuvasarja on näitä täältä jo ennestään tuttuja kameraräpsyjä siis. Ja todennäköisesti en ihan joka ikinen viikko postaa, mutta parhaani yritän. 

Nyt onkin muuten oiva ajankohta aloittaa tällainen kuvapostauksien sarja! Poju nimittäin täyttää tänään 6 kk 🙂 Jos ei tällaista kuvasarjaa tule aloitettua vauvan syntymästä tai vaikka raskausajasta, niin onhan tämä puoli vuottakin jo tietynlainen selkeä maamerkki ja hyvä aloituskohta. Liina on tällä hetkellä 2 v 3 kk ikäinen. 

Pientä miestä juhlittiin eilen minibileillä, ja viime viikolla ulkoilimme lasten kanssa ahkerasti leikkipuistoissa. Näistä teemoista siis ensimmäiset 52 viikkoa -sarjan kuvat! Mukaan mahtuu myös muutama kuva ilman äitiä, ihan pakko ujuttaa ne tähän ihanien kuvauskohteidensa vuoksi 😉

 

Imetys.jpg

Vielä tuttuja ruokailukuvioita – imetyshetki

 

Paju puoli vee2.jpg

Puolikas kynttilä iloiselle puolivuotiaalle!

 

Paju puoli vee3.jpg

Äiti ja poika – äidin kulmakarvat tuli värjättyä hitusen tummiksi…

 

Junapuistossa.jpg

Liina rrrrrrrakastaa leikkipuiston junaa – sillä ajetaan aina Lontooseen

 

 

Puistojengi.jpg

Pojukin pääsee jo välillä leikkeihin mukaan! Lämpimien säiden pukeutumishaasteita – lapset ylipuettuina, äiti sopivassa asussa.

 

Pöllöpäät kiikkuu.jpg

Pöllöpäät ensimmäistä kertaa kiikkumassa yhdessä

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe

Silakat Granadasta ja sitruunarisotto

Aiemmin kirjoitin tekemästäni ruokarotaatiolistasta. Listalle pääsi monta reseptivihkoni ruokaa, joita ei ole tullut tehtyä aikoihin ja joitain ei koskaan. 

Tällä viikolla ruokalista ehdotti tekemään silakoita ystävältäni saadun reseptin mukaan. Tykkään kalasta, mutta lähinnä tulee tehtyä lohiruokia, koska en oikein tiedä hyviä reseptejä muiden kalojen laittoon. Tämä vähän erityylinen silakkaruoka tuo siis virkistävää vaihtelua meidän kalalistalle. Ja koska tämä on mielestäni hauska resepti, jaan sen mielelläni myös teidän kanssa!

***

Silakat Granadasta

600 g perattuja silakoita

suolaa

1 tl tuoretta timjamia

2 tl paprikajauhetta

2-4 silputtua valkosipulinkynttä

laakerinlehtiä

1 dl oliiviöljyä

0,5 dl viinietikkaa

 

Lado silakat limittäin öljyttyyn uunivuokaan (mieluiten saviseen). Sirottele samalla kerroksittain väleihin suolaa, timjamia, paprikajauhetta ja valkosipulia. Lisää koko keon päälle muutama laakerinlehti. Sekoita oliiviöljy ja etikka keskenään ja kaada seos silakkavuoren päälle.

Paista silakoita 180 asteessa noin 45 minuuttia. Anna silakoiden jäähtyä ja vetäytyä viileässä 1-2 päivää ja tarjoile ne kylmänä. 

 

Itse tein hieman isomman erän ja käytin reilun kilon silakoita. Vuokana oli se sellainen isompi Kokki-vuoka, joka tulikin tuosta määrästä silakoita sopivan täyteen. Silakoita riitti meille kahdelle aikuiselle ja yhdelle pikkulapselle parille aterialle. Liinakin tykkäsi, tosin toisella ruokailulla (väsyneen lapsen) suusta löytyi useampaan otteeseen muutama häiritsevä pieni ruodonpala, joten ihan pienille en näitä tarjoaisi. Silakoiden ruodot kyllä pehmenevät kivasti uunissa ja vetäytyessään, joten yleisesti ottaen niistä ei ole haittaa

***

Alunperin ajattelin valmistaa silakoiden kaveriksi jotain perunalisuketta, mutta päädyinkin sitruunarisottoon. Yhdistelmä osoittautui varsin toimivaksi! 

Sitruunarisotto

3 salottisipulia

1 rkl oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä

1 l kasvislientä

sitruunan mehu ja raastettu kuori

1/2 dl tuoretta timjamia

kananmunan keltuainen

1 dl raastettua parmesania

4 rkl ranskankermaa

mustapippuria

 

Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä. Lisää riisit ja kuullota sekoitellen puulastalla. Kaada joukkoon kasvislientä muutama desilitra kerrallaan (itse olen laiska ja lisään kaiken nesteen kerralla). Sekoita hyvin ja anna liemen imeytyä. Lisää taas sama määrä nestettä, sekoita välillä. Jatka kunnes riisi on kypsää.

Ota kattila pois liedeltä. Sekoita loput ainekset tasaiseksi massaksi ja lisää risoton joukkoon.

***

Silakat ja sitruunarisotto.jpg

 

Osuiko muidenkin kuin minun makuhermoon? Voisin kuvitella, että silakoita voisi syödä myös vaikkapa alkupaloina tai leivän päällä. Kannattaa kokeilla!

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä