”Äiti, äiti, ääi-tiiii!”, kuuluu jostain suunnasta. Katson Liinaan päin ja siellä hän on tekemässä jotain kielletyksi tietämäänsä – piirtämässä pöytään, omaan käteensä, kaatamassa nokkamukista maitoa matolle, imemässä vaunuista ottamaansa päiväunituttia…

Siinä muutamassa sekunnissa, mitä minulta kestää päästä hänen luokseen, tyttö tehostaa sotkemistaan innostunut virne kasvoilla, hähää, ehdinpäs vielä tehdä tätä hieman! Ja aina tietysti pitää ilmoittaa äidille, että kielletyissä jutuissa ollaan. Hauskinta tietysti on tehdä kiellettyjä juttuja kun äiti on imettämässä tai muuten vain jumissakiinni jossakin hommassa.

Tavallaan hauskaakin, kuinka pieni innostuu muka oveluudestaan. Mutta jospa kuitenkin jätettäis nuo tahallaan sotkemiset vähemmälle pliis. Vai onko tämä osa sitä omaa tahtoa uhmaiän lähestyessä, huomion hakemista pikkuveljen tultua taloon tai muuten vaan lapselle luontaista käytöstä?

Tänään ”Äiti, äiti, ääi-tiiii!” tarkoitti omaan käteen piirtämistä tussilla. Jälleen kerran selitin, että siksi ei piirretä käteen kun sitä ei saa pestyä pois. piirretään vain paperiin. Ja kohta lapsipieni oli pyytämässä, että äiti pesisi piirretyn käden puhtaaksi.

Tässä vielä opetellaan siis, sääntöjen noudattamista. Myös äiti, nimittäin sitä kuinka pysyä coolina hähähää-ilmiön hetkellä…

Mitäs kiellettyä muiden pienet muruset puuhavat ja miten siihen suhtaudutte?