Vauvalla on tänään keskiyöllä ikää 7 pv ja elo on melko lailla tällaista:

Pieni tuhisee uniaan, herää syömään, ruutaamaan vaipan täyteen kakkaa joka välissä, kurkistelee maailmaa muutaman minuutin ja nukkuu taas. Yölläkin nukutaan ihan kohtuullisen hyvin, vauva äidin vieressä, isä Lapsen turvana, mutta välillä meinaa pienoisimman vatsaa vääntää ja sitten hytkytellään puolipystyssä asennossa äidin silmien luppastessa. Mies on isyyslomalla kolme viikkoa, joten mikäs tässä kuitenkin ollessa, aamulla jatketaan unia sitten vähän pidempään kun Lapsi herää aamutoimille isän kanssa. 

Vauva jatkaa yöuniaan puolillepäivin muutaman maitotankkauksen voimalla, ja silloin on äidillä aikaa esikoiselle. Lapsipieni oli aluksi meidän kotiutumisen jälkeen melko hämmentynyt, ei niinkään Pikkuveljestä, johon suhtautuu enimmäkseen kiinnostuksella ja huolenpidolla, vaan suhteestaan äitiin. Pikkutyttö oli selvästi huomannut, että viime aikoina käyttäydyin tavallisesta poikkeavasti ja kotiutumisen jälkeen ensin suhtautui muhun flirttailevan ujosti ja sitten suorastaan protestoi seuraani. Tästä kun päästiin yli niin Lapsesta selvästi huomaa, kuinka onnellinen hän on aina kun saa äidin huomion itselleen pidemmäksi aikaa – ja niin olen minäkin, on ollut suorastaan ikävä omaa pikkutyttöä! Nyt on nimittäin niin paljon helpompaa olla hänen kanssaan kuin raskaana: voin kumarrella, nostella ja pitää sylissä paljon helpommin kuin megamahan kanssa, ja oma olo on kaikin puolin jaksavampi. Ja voi että, miltä jättiläiseltä tuo pieni tyttö nyt tuntuu, kun olen viettänyt muutaman päivän vastasyntyneen kanssa! Kaikki hänessä tuntuu yhtäkkiä niin isolta, koko Lapsi kasvoi silmissä valtavasti, sekä fyysisesti että mieleltään :O

Poissaollessani Lapsi oli katsellut paljon valokuvia isän kanssa ja selvästi hokannut, että kuvissa kuuluu hymyillä – tässä hymynäyte! 😀

Lapsi tosiaan suhtautuu uuteen pikkuveljeensä huolehtivaisesti, mutta myös hieman varovaisesti. Käy katsomassa Pikkuveljeä, tuo tälle pikkukirjoja, muttei juurikaan silitä tai pussaa vauvaa. Imettäminen kiinnostaa mahdottoman paljon, ja jos nukkuva Pikkuveli inahtaakin, sanoo Lapsi heti ”Äiti auttaa Pikkuveljeä” tai ”Tissistä maitoa”. Tänään pumppasin maitoa sähköpumpulla Lapsen seurassa ja hätäännyksestä yli päästyään Lapsi oli kovin kiinnostunut maidon tulemisesta pulloon. Hetkeä myöhemmin hän halusi oman maitopullonsa jääkaapista ja vauvan herättyä olisi tarjonnut omastaan myös Pikkuveljelle. Lapsipienen huumorintajuun kuuluu väittää jotain asiaa muuksi kuin se on, ja kun puhe on ollut, että äidin tissistä tulee vauvamaitoa ja että Lapsi ja isä juovat toisenlaista maitoa, niin kovasti Lapsi väitti pilke silmäkulmassa, että hänen pullossaankin on vauvamaitoa. Tuo tytteli on kyllä niin huippuihana!

Ja sitä maitoa tosiaan riittää nyt… Maito nousi kunnolla kolmantena päivänä ja aamulla en ollut uskoa silmiäni kun katsoin peiliin – ihan uskomattomat hinkit! Ja mulla kun on normaalisti (eli joskus entisessä elämässä ennen lapsia…) B-kupin rinnat, no nyt ei! Lähentelin jo Pamela Andersonia näillä kivikovilla, pakottavilla sojottimilla 😀 Onneksi tilanne on jo pehmentymään päin, thanks to rintapumppu. Pakko on ollut pumpata, vaikka sehän periaatteessa lisää maidontuloa. Mutta nyt on ollut maitoa pullossakin ja kahtena iltana Mies on päässyt syöttämään vauvaa pullosta ja minä olen päässyt nukuttamaan Lasta. Me nimittäin uskotaan, että sitä pulloa on parempi tyrkyttää vauvalle nyt heti eikä joskus vasta muutaman kuukauden iässä, silloin nimittäin ei ole enää takeita, että vauva hyväksyisi pulloa ollenkaan. Nyt on ajateltu antaa rintamaitoa pullosta vaikka kerran päivässä, jotta vauva tottuisi kumpaankin ruokailutapaan. Onneksi hän on ottanut pullon melko mukisematta vastaan, ja kun päivän kaikki muut syötöt tulevat rinnasta niin ongelmaa ei luulisi tulevan. Tuo pullokin on sellainen (Ainu Medela Alma), että siitä pitää imeä itse ihan yhtä lailla kuin tissistäkin.

Harvinainen katseluhetki – päällä äidin vanha potkupuku 70-luvulta, joka on ollut käytössä myös nukeilla ja isosiskolla

Isosisko kesällä -12 mökillä päällään sama potkupuku. Vauvoilla oli 3 cm pituuseroa ja sen huomaa – Pikkuveljelle tämä puku menee päälle tässä ehkä pari päivää ja käy sitten jo lyhyeksi

Kaiken kaikkiaan olo on tällä hetkellä todella onnellinen ja seesteinen! Pitkä odotus on kääntynyt tästä hetkestä nauttimiseen ja olen ihan tolkuttoman rakastunut näihin mun pieniin lapsosiin! Vauvan iho ja hiukset ovat ehkä silkkisintä, mitä maailmassa voi olla ja hänen sylittelynsä pysäyttää ajan paikoilleen, ollaan jossain vastasyntyneiden uniaikatilassa, jossa kaikki muu unohtuu. Lapsen kanssa taas on hauskaa kikatella, sylitellä, silitellä, lukea kirjoja ja ihmetellä hänen oivalluksiaan ja vitsailuaan. Olen kai jossain äitiystaivaassa juuri nyt! 😀