Kaakati-kaakati ja muita juttuja

Lapsella on meneillään varsinainen uusien sanojen oppimisen putki. Joka päivä hän tuntuu oppivan vähintään yhden uuden sanan ja toistelee innokkaasti kaikenlaista meidän perässämme, samaa sanaa monta kertaa, jotta saisi sen onnistumaan mahdollisimman hyvin. Sanavarasto on jo melkoisen laaja, vaikka kaikki sanat eivät tietysti ole siinä virallisessa oikeassa muodossa. Asiayhteydestä kuitenkin yleensä selviää, mitä Lapsonen haluaa sanoa, ja samat sanat toistuvat usein. Sekä omaksi muistokseni että teidän viihdykkeeksenne, tässä päivitetty Lapsi-Suomi -sanakirja (edellinen versio löytyy täältä). Sanojen järjestys on täysin satunnainen, sen mukaan miten ne muistuivat kirjoittaessa mieleen. Ja ikää tosiaan 1 v 3 kk 3 vk.

 

kakku = kakku, käytössä tooodella paljon, koska kakkuleikki on hitti

tuuee = tuulee

kukka = kukka, tai Lapsen small talkia jos ei muuta sanottavaa keksi, varsinkin vähän vieraammalle ihmiselle

kuukkaa / kiikkaa = kiikkuu, keinu; kiikkua voi missä vaan miten vaan vaikka ilman keinua

kukkuu! = piilosta kurkistaminen tai jonkin alle vilkaiseminen, hittileikki tämäkin

kikki = uusi sana, jonka merkityksestä ei mitään hajua

kaakati-kaakati-kaa = vanha ja suosittu kaakatus eripituisina versioina, merkityksestä ei tietoa muilla kuin Lapsella

nenä = yksi suosikeistani, uusi sana, jonka Lapsi sanoo ihan supersuloisen kuuloisesti <3

puu = puu

anna! = tänne se juttu

käti = käsi

kato = katso

Tiija = oma nimi (voitte arvailla sitä oikeaa versiota tämän perusteella, en halua kertoa Lapsen nimeä samassa yhteydessä hänen kuviensa kanssa)

paa-pe-ti / paapa = paperi

mango = mango ja kaikki muut hedelmät, varsinkin soseet

peppa = heppa

täti = lähes kaikki naisihmiset ja välillä miehetkin, välillä äiti-täti

tyttö = tyttö, poika, lapsi

tatti / takki = takki, hyvä myös vihjailuun, että mentäiskö ulos

tattu = hattu

tutta = tutti

pupu = pupu

appu = loppu

tiike = tiikeri

mummo = mummo, mummi, vanhemmat naiset

pappa = pappa

äiti = äiti, isä, aiemmin myös muut hoitavat ihmiset

kakka = vaippa, Lapsella on tällä hetkellä suuri fiksaatio vaippoihin ja jos lattialla on käytetty vaippa, siitä pitää kertoa koko ajan vaippaa osoittaen ja sen luokse mennen, kunnes vaippa on toimitettu pois

papu = syötävä papu tai Pikku Papun laulut -kirjan Papu

kiija = kirja

kukko = kukko

ammuu = lehmä

ninna = linna, tämän päivän uusin sana

paappu = lamppu

iikä = reikä

tätä = haluan tätä

titii = kiitos

iellä = siellä

nänni = isän nänni

kakki / katti = kaksi

au-au (aiemmin ai-ai) = koira, usein myös mikä tahansa muu eläin, jolle Lapsella ei vielä ole nimeä

tutta = tutti

au = kuuma, vaarallinen

iellä = siellä

mamma = D-vitamiinipurkki (miksi ihmeessä..?)

hiihi = hiiri

kaak-kaak = ankka

mammu = muumi

brum-brum = auto

kuka = kuka, sanotaan usein, kuten silloin kun joku on tulossa ovesta ja kun joku näkyy peilistä, kuvassa tai videolla

 

Niin että kuten voitte tästä varmaankin arvata, täällä käy melkoinen kalkatus!

Suhteet Oma elämä

Vauhti päällä

Lapsipienoisella menee nykyään lujaa. Noin niin kuin kehityksen tasolla. Uusia sanoja pulpahtelee kuin sieniä sateella, osa tosin omanlaisina versioina, kun kaikki kirjaimet eivät vielä löydä paikoilleen, mutta asiayhteydessään kuitenkin tunnistettavina ja toistuvina. Lapsi onkin ollut puheen suhteen aina melko kehittynyt, ensimmäisen sanansa ”äiti” sanoi jo vajaa seitsemänkuisena (eivät meinanneet uskoa, edes mies, mutta niin se vaan osoitti sanansa niin selkeästi minulle, ettei ollut epäilystä). Puheesta taidankin kirjoittaa ihan oman postauksensa, ettei veny tämä teksti ihan mahdottomuuksiin.

Liikkumisen suhteen Lapsi on sen sijaan ollut aina melko varovainen: selältä mahalleen ja toisin päin kääntymisen kanssa ei pitänyt kiirettä ja muutenkin öllötteli suhteellisen paikoillaan vajaa 8 kk ikään saakka (ei ryöminyt kunnolla missään vaiheessa), sitten oppikin istumaan, konttaamaan, nousemaan tukea vasten seisomaan ja kiipeämään portaita parin viikon sisään. Kävelemisen suhteen hän on ollut supervarovainen. Sohvalla käveleminen on jo pitkään ollut melkoinen in-hupi, sohvalla kun on hauskaa kaatuilla eikä satu. Lattiatasossa hän ei sitten  halunnut edes kokeilla kävelemistä, vaikka yhdestä kädestä kävelyttäen saattoi kulkea pitkiäkin matkoja ulkona. Viime viikkoina Lapsi on uskaltautunut muutaman kerran ottamaan muutaman askeleen olohuoneen pehmeällä matolla, ja parina viime päivänä kävelemään isän luota äidin luo edes taas monenmonta kertaa. Mutta tat-ta-da-daa! Tänään Lapsi nousi olohuoneen matolla seisomaan ihan itsekseen ja käveli luokseni kun houkuttelin. Sen jälkeen olikin riemu katossa, kun Lapsi keksi, että nythän hän voi kävellä ihan mihin vaan haluaa! Näin hän siis viimein oppi – tai uskaltautui, kun taito selvästi oli jo olemassa – kävelemään 1 vuoden 3 kuukauden ja 3 viikon iässä. Ja on se vaan ihmeellistä, kun yhtäkkiä kotona onkin pieni kävelevä tappi entisen polvihiihtelijän sijaan!

Meidän pieni sormiruokailija on myös päättänyt hylätä sormiruokailun ja syödä mieluiten ruokailuvälineillä. Hieman hankalaa se vielä on, mutta harjoitteluinto on kova. Osa ruoasta päätyy suuhun syöttämällä, kun vatsa alkaa jo olla täydempi ja leikkiminen kiinnostaa syömistä enemmän. Eilen otimme ensimäistä kertaa lusikan lisäksi käyttöön haarukan, ja voi sitä intoa ja onnistumisen riemua kun palleroinen seivästeli ruoanpalasia haarukkaansa! Tässä siis teillekin haarukointinäytteet 🙂

DSC04803.JPG

DSC04804.JPG

DSC04805.JPG

DSC04806.JPG

 

Suhteet Oma elämä Liikunta