Tänään olin työväenopiston järjestämällä Energiapäivä -nimisellä kurssilla. Vetäjä toimii kehoterapeuttina ja perusajatuksena oli eri keinoin vapauttaa väsymystä, joka ei lähde pelkästään normaalisti lepäämällä. Ja kylläpä sitä väsymystä löytyikin! Oli ihanaa saada keskittyä itseen melkein koko päivä ja lepäillä rauhassa. Miten sitä unta riittikin niin?

Tietenkään kyse ei ollut pelkästään nukkumisesta. Aluksi laitoimme selkärankaan liikettä, jotta selkärangan energia pääsisi virtaamaan vapaammin. Huomasin tässä vaiheessa haisevani kummalliselta ja pintaan tuli nihkeä hiki. Taisi kuona-aineet lähteä liikkeelle. Sen jälkeen kävimme makuulle peittoinemme ja ohjaaja ohjasi ilmeisesti erilaisia pieniä rentoutusharjoituksia. Näistä en kuitenkaan tiedä mitään, koska vajosin nopeasti rentouteen ja uneen. Unta riitti hyvin, jossain vaiheessa havahduin, virkistyin ja vaihdoin asentoa, mutta nukahdin sitten vielä uudelleen. Aikaa oli runsaasti eikä minnekään kiire. Nautin erityisesti alun keskittymisestä kehon suoritusvapaaseen liikkeeseen sekä vapaudesta vain levätä ilman velvollisuuksia. Ah.

Myöhemmin käsittelimme unettomuuteen auttavia akupisteitä hieroen ja painaen niitä sormilla. Raskaanaolevien piti varoa tiettyjä pisteitä, mutta monta sellaista oli, joita voin minäkin käsitellä. Teimme myös energiaa vapauttavaa kasvohierontaa itsellemme. Iltapäivän ohjelmaan oli tarjolla erilaisia vaihtoehtoja, joista itse olisin ollut kevyimmän kannalla, mutta valtaosa osallistujista toivoi voimakkaampia menetelmiä. Toteutettavaksi valikoitui lopulta David Bercellin kehittämät TRE (Trauma Release Excercises) -stressin purkuliikkeet, joissa rasitettiin jalkojen lihaksia ja lopuksi annettiin kehoon patoutuneen stressienergian purkautua jalkojen tärinän kautta. Menetelmä on kuulemma kehitetty sotaa kokeneiden ihmisten traumanpurkuun, mutta näin suuret traumat eivät ole tietenkään edellytyksenä, vaan kehosta voi purkaa kaikenlaista jumiutunutta energiaa, tietämättä edes sen kummemmin, mihin jumit mahdollisesti liittyvät. Lopuksi levättiin taas ja kyllähän sitä unta riitti jälleen.

Kokemus TRE -harjoitteista oli ihan hyvä, mutta ennakkoon suhtauduin vähän epäröiden, raskaudesta johtuen. Kysyin ohjaajalta ja hän vakuutti, että tämän pitäisi olla raskaana ihan turvallista. Ärsytti, kun jotkut muut osallistujat tuntuivat kysyessäni vilkuilevan minua vähän holhoavaan sävyyn, että ”ei sille vauvalle kuinkaan käy”. No en ollut siitä varsinaisesti huolissaan, vaan mietin, haluanko antaa vauvalle tällaista kokemusta, jossa lantion alueen lihaksia (ennakkotiedon mukaan) jännitetään ja puristetaan. Tuollainen holhoava vilkuilu on turhauttavaa, ei kuulu kenellekään muulle, millä tavalla haluan turvata vauvaani. No mutta, tuo nyt ei ollut vakavaa, huomasin vaan oman ärsyyntymiseni. Joka tapauksessa harjoitteet eivät olleet niin raskaita kuin miltä ennakkoon kuulosti. Silti viimeisessä liikkeessä ihmettelin, miten vatsassani tuntuu möykky, ja hetken päästä tajusin, että kohtua supisteli. Hyvä siis tosiaan suhtautua varauksella voimakkaampiin kehollisiin harjoitteisiin. Tässä vaiheessa kivuttomat supistukset eivät kuitenkaan ole mitenkään haitaksi, kun ei niitä minulla usein edes ole. Kohtu muuten tuntui yllättävän ylhäällä, makuuasennossa ihan parin sormen verran navan alapuolella – tämä yllätti, sillä ajattelin sen olevan tässä vaiheessa vielä alempana. Ehkä supistus kohottaa kohtua tavallista ylemmäs?

Jo aamusta huomasin, kuinka paljon kaipaan aikaa ja paikkaa vapaalle, keholähtöiselle ja suorittamattomalle liikkeelle. Toki voisin järjestää itse itselleni aikaa ja tehdä juttuja kotona, ammattitaitoahan siihen on, mutta kaipaisin siihen myös muita ihmisiä ja kodin ulkopuolista aikaa ja tilaa. Harmi, kun tässä lähiympäristössä ei oikein ole tarjolla toivomanlaisiani tunteja, enkä haluaisi matkustaa aina Helsinkiin asti tai ajaa autolla jonnekin päin Espoota, jonne ei ole mitään muuta asiaa. Täytyy tutkailla, löytyisikö jotain mahdollisuuksia jostain. Kevätpuolelle en uskalla kovin paljoa harrastuksia enää varata, kun vatsa alkaa olla suuri ja vauvan tultua ei hetkeen ole aikaa, jaksamista eikä varmastikaan kehollisesti edes viisasta harrastella kauheasti. Jotain omaa tekisi kuitenkin kovasti mieli. Mietitään mietitään.

Nyt ramasee mukavasti, joten nukkumaan. Huomenna pääsen vielä toiselle virkistyskurssille, jei!