Päiväunet sisällä, päivä 8
Aamupäivällä väsytti, meitä molempia. Lapsi meni kyllä (melkein päiväunettoman päivän jälkeen) illalla tuntia aikaisemmin nukkumaan, mutta niin sitten myös herättiin aamulla vajaa tuntia aikaisemmin. Ei juurikaan huvittanut lähteä kaksin Lapsen kanssa vauvauintiin, ilman autoa, ja sitten vielä satoi. Olisi kuitenkin harmittanut olla menemättä. Onneksi naapuri oli niin kiva, että tarjosi meille autokyydin uimahallille ja takaisin, joten lähdimme. Ja kivaa oli! Lapsi oli tällä kertaa poikkeuksellisen aktiivinenkin, sukelsi ensimmäistä kertaa itse tuolilta syliini, vilkutteli loppupiirissä (yleensä vain tuijottelee ja alkaa vilkuttaa kun piiri on jo ohi) ja höpötteli ja leikki pukutiloissa. Hauskaa oli varsinkin aukoa pukukaappeja, laittaa pupu yhteenä niistä ja käydä aina vilkuttelemassa pupulle silloin tällöin. Ja olipa hassua olla vauvauinnissa ensimmäistä kertaa kävelevän taaperon kanssa! Kieltämättä hieman helpompaa kuin kannettavan lapsen kanssa.
Tänään oli meidän viimeinen lauantaiuinti ja ensi viikosta lähtien aletaan uimaan perjantai-iltaisin. Ensinnäkin meidän uintivuoro on ollut klo 12.15, jolloin on normaalisti Lapsen päiväuniaika, ja toisekseen uinti tuntuu aina sitovan koko lauantaipäivän, jos vielä mennään kauppaan sen jälkeen ollaan kotona aina harmillisen myöhään. Nyt meille vapautuu kokonainen vapaapäivä, jiihaa!
No niin, ja sitten niihin päiväuniin. Lapsi oli uinnin jälkeen ihan ihmeellisen virkeä, juoksenteli uimahallin aulassa ja höpötteli menemään automatkalla. Päiväunet olivat jo kaksi tuntia myöhässä. Kotiin tultua vien hänet omaan sänkyynsä ja kappas – nukahti sinne kymmenessä minuutissa! Ihanaa, tuollaista kun olisi aina! Päikkärien aikana söin, lepäsin ja lopulta osallistuin taloyhtiön syystalkoisiin. Lapsi koisi menemään yli kolme tuntia, kunnes menin herättämään hänet, että pääsimme mukaan talkooevästykseen. Ja huolimatta vasta puoli kuudelta päättyineistä maratonpäikkäreistä, sain hänet normaalisti illalla nukkumaan. Nyt on hyvä mieli.
Vaikka nyt tuskailen noiden päikkärinukutusten kanssa, niin olen kyllä hyvin kiitollinen, että Lapsi todella osaa päiväunien nukkumisen taidon. Yleensä hän nukkuu 1,5-3 h päikkärit ja sen ajan voin levätä, tehdä kotitöitä, omia juttujani tai töitä. Kyllä olisi erilaista tämä kotiäitiarki, jos tämä oma aika keskellä päivää puuttuisi. Enkä usko, että Lapsi olisi lopettamassa päikkäreiden nukkumista ihan lähiaikoina, kun unet ovat vieläkin noin pitkiä. Toivoa siis on, että kahdenkin lapsen kanssa saattaisin saada jonkun hetken omaa aikaa päivisin, jos vaan kummatkin sattuisivat nukkumaan samaan aikaan.
Jaa, ensi yönä kai siirretään kelloja talviaikaan? Nyt olisi hyvä tilaisuus aikaistaan Lapsen iltanukkumaan menoa ja samalla meidän aamuheräämisiä. On ihanaa nukkua klo 8.30 asti, mutta se tarkoittaa sitä, ettemme oikein ehdi Lapsen kanssa aamupäivisin juuri minnekään ajoissa. Aikaisempi herääminen olisi paljon järkevämpää, ja ehkä sitä pääsisi iltaisinkin vähän aiemmin nukkumaan jos Lapsikin menisi unten maille jo kahdeksalta ja saisimme Miehen kanssa omaa aikaa jo silloin. Mutta pitääkö tässä nyt sitten muuttaa koko päivärytmiä tuntia aiemmaksi, ruokailuineen ja päikkäreineen? Itselleni kun tuo päivärytmistä kiinni pitäminen on hitusen haastavaa, erityisesti ruoan valmistuminen ajoissa, saas nähdä miten tämä onnistuu…