Potkis!
Tänään tunsin pienen tökkäisyn vatsassa. Pieni potku! Uiiiiiih! Parina viime yönä olen myös tuntenut samankaltaiset tökkäykset, kun olen maannut hieman vatsan päällä. Siellä se pieni mellastaa! Nyt on raskausviikkoja 13+5 eli melkein 14 viikkoa täynnä. Yllätyin, kuinka selkeänä potku tuntui näin aikaisessa vaiheessa, odotin vasta jotain hieman epämääräisempiä tuntemuksia.
Esikoisen liikkeistä olen kirjoittanut näin: ”Rv 12+0 taisin tuntea jotain pientä jytinää mahassa kerran, kun käänsin kylkeä. Nyt rv 13+3 huomaan pulssintuntuista, kaikumaista jytinää kun selällään tai kyljellään painan kohtua toiselta puolelta. Pitää kuulostella tarkkaan, ei voisi vahingossa huomata, mutta kyllä se tuntuu aina uudestaan.” ”Rv 18+4 tuntui ekat selvät potkut käteen, mieskin tunsi. Sitä ennen oli jo vipatusta, värinää, pulssintunnetta. Jälkikäteen huomaan, että muutamia potkuja olin tuntenut jo, mutta luulin lihasnykäyksiksi kun tuntui niin pinnassa.”
Tässä raskaudessa en ole ehtinyt makoilla sohvalla kuulostelemassa elämää vatsassa, enkä muutenkaan meinaa välillä muistaa olevani raskaana. Viime öiden pikku potkujen havaitseminen johtui täysin siitä, että jouduin nukahtamaan uudelleen monen monta kertaa, Lapsen yskimisen ja muun hankalan olon vuoksi. Pikkuparka on todellakin kipeänä ja sydämeeni sattuu kuunnella sitä lohdutonta öistä yskimistä, kun lima tukkii pienen kurkkua. Nenä-Friida, suolaliuossuihke ja särkylääke ovat käytössä, mutta yskään ei ole mitään auttamiskeinoa, paitsi juottaa hieman vettä kurkkua huuhtelemaan. Apteekkivisiitiltä toin Otrivin -nenäsuihkeen, joka on tälle yölle ensimmäistä kertaa testikäytössä. Toivottavasti pieni saa nukuttua paremmin, ja samalla me vanhemmatkin.
Nyt onkin sattunut hieman karu ajankohta työjaksolle. Olen itse väsynyt huonoista öistä, mutta ennen kaikkea on kurjaa jättää sairas lapsi mummolle hoidettavaksi ja lähteä itse töihin. Onneksi kuitenkin mummo on täällä ja Lapsi saa jäädä tutun ihmisen kanssa kotiin. Muuallehan häntä ei olisi voinut kipeänä viedä hoidettavaksi eli olisin joutunut jäämään itsekin kotiin. Lapsella ja mummolla on ollut ilmeisesti oikein kivaa keskenään, joten onneksi tästä ei sen suurempaa draamaa syntynyt.
Raskaus ja tanssityöt ovat aina hieman kummallinen yhdistelmä, varsinkin kun en ole vielä ehtinyt tanssikuntoon edellisestä raskaudesta ja vauvavuodesta. Eilen töissä yritin tehdä kaikenlaisia tanssiliikkeitä, joihin ei joko löytynyt lihaksia tai muuten vaan kävi tässä tilassa hankalaksi. Kohta vatsa alkaa kasvaa sen verran, että taivutukset ja kiertoliikkeet alkavat rajoittua ja tulla mahdottomiksi. Nyt pitäisi käyttää tilaisuus hyödyksi ja taivutella, verrytellä ja venytellä minkä ehdin. Paitsi kun en ehdi. Tai jaksa. Tai muista. Parasta terästäytyä, tiedän jo nyt, kuinka myöhemmin kaipaan näitä liikemahdollisuuksia! Liike ei toki kokonaan lopu raskauteen: viimeiset päivät ennen äitiyslomaa vietin uima-altaassa, ostoskeskuksessa ja metsässä tanssielokuvan kuvauksissa. Toki melkoisena virtahepona, mutta tanssien kuitenkin. Tällä kertaa hoitovapaa taitaa soljua sujuvasti uuteen äitiyslomaan ilman sen kummempia rituaaleja.
Parasta nyt: ”kuukkaa-kuukkaa” eli kiikkuminen (ei tarvita kiikkua eikä edes tarvitse olla ulkona, kiikkua voi vaikka paikoillaan istuen tai missä vaan tilanteessa, mielikuvituksella ei ole rajoja), ”kukkuu” eli erilaiset piiloleikit (uusimpana versiona käsi tulee piilosta pöydän takaa), ”kakku” eli kakkujen tekeminen (tähän kelpaa mikä vaan kippo, joka laitetaan nurinpäin, paukutetaan päältä ja hihkaistaan ”kakku”), sohvalla rymyäminen (kävelee edes taas pitkin sohvaa, muttei vahingossakaan muualla), polvillaan hiihtäminen paikasta toiseen, pallot, itse lusikalla syöminen