Rakkailla lapsilla on nimet!
No niin, pienimmällä on jo oma nimi käytössä ja nyt olisi aika antaa lapsosille myös bloginimet! Nyt kun lapsia on kaksi ei tunnu pidemmän päälle käytännölliseltä kutsua heitä pelkästään Lapseksi ja Pikkuveljeksi. Toisaalta en halua lasten kuvien yhteydessä käyttää täällä heidän oikeita nimiään, joten olen nyt valinnut blogikäyttöön nimet, jotka ovat osittain lähellä lasten oikeita nimiä. Oikeat nimet ovat kyllä paljon kivemmat 😉
Saanko siis esitellä: Liina ja Poju! <3
Liina on tällä hetkellä 1 v 10 kk. Häntä kiinnostavat juuri nyt mm. numerot, kirjaimet, piirtäminen, maalaaminen, palapelit, hiekkakakkujen teko, retket, uiminen ja muskari. Liina on osoittautumassa varsin ihanaksi isosiskoksi. Pojun itkiessä Liina aina hieman huolestuu ja pitää huolen, että minä menen auttamaan. Päiväunien jälkeen tytön ensimmäinen kysymys on ”Missä pikkuveli?” ja ”äitipikkuveli” on vakiokäsite hänen sanastossaan. Pusuja ja silityksiäkin pikkuveli on alkanut saamaan, ja välillä löydän tytön sitterin luota yrittämässä ottaa vauvaa syliin. En kyllä joudu yhtään pelkäämään, että Liina tekisi veljelleen jotain harkitsematonta tai ilkeää, mitä nyt joskus heittelee esineitä turhan lähellä. Uuden perheenjäsenen tulon suhteen tytteli on siis ollut oma rauhallinen, varovainen ja ihana itsensä <3 Uhmaikää alkaa tosin olla hitusen havaittavissa ja välillä on mukavaa tehdä juuri päin vastoin kuin äiti sanoo. Juurikin esineiden heittely on hänen tapansa osoittaa harmistusta ja sillä hän saakin huomion helposti itseensä. Haluaisin opettaa hänelle, että heittely on huono tapa ja joskus se voi vaikka satuttaa pikkuveljeä. Mutta mitenkäs tuommoinen alle kaksivuotias vielä osaisi tunteitansa muuten purkaa… Paljon täytyy antaa tytölle huomiota, jottei häntä harmittaisi, että jää paitsioon.
Sisarusrakkautta <3
Poju taas on nyt kuukauden ikäinen – muutama päivä päälle – ja kovin tyytyväinen ja rauhallinen vauva, joka viihtyy hyvin muuallakin kuin sylissä ja nukkuu useimmiten paljon päivisin. Erityisesti nyt vatsavaivojen vähennyttyä luontaistuotekaupasta ostetun jauhemaisen maitohappobakteerin käytön myötä hän on ollut oikein seesteinen tapaus, aiemmin kaipasi kyllä syliäkin enemmän kun vatsaa väänsi. Eilen löysin hänet kovin tyytyväisen näköisenä sitteristään ja tajusin, että poikahan hymyilee vienosti – ensimäinen, ihana hymy! Kyllä taas äidin sydän suli <3
Isosiskon näkemys pikkuveljestä – Liinan ottama kuva :)
Nyt meillä on ollut kolmestaan lasten kanssa jo useampi päivä arkea Miehen palattua töihin ja joinakin päivinä on ollut suorastaan erittäin mukavaa, toisina taas hieman haasteellista. Olen esimerkiksi jo niin tottunut keinuttamaan sitteriä jaloillani samalla kun autan Liinaa syömään, että teen sitä jo vaistomaisesti, vaikka Poju olisi sikeässä unessa. Ennen vauvan syntymää pelkäsin, että esikoinen jäisi vähälle huomiolle ja kärsisi siitä. Nyt sen sijaan tuntuu, että vauva onkin se, joka joutuu olemaan enemmän yksikseen mikäli on tyytyväisenä. Hieman tulee huono omatunto vaikka siitä, kun Poju on päivän mittaan makoillut enemmän tai vähemmän tyytyväisenä sohvalla tai sitterissään ja olen lähinnä hoitanut pakolliset kuviot, kuten imetyksen ja vaipanvaihdot, leikkiessäni ja touhutessani Liinan kanssa. Vauva ansaitsisi saada enemmän syliä ja hellyyttä, joten välillä otan hänet varta vasten kantoliinaan ihan muuten vaan, jotta pienoinen saisi olla lähellä. Ehkäpä pienempikin kohta oppii vaatimaan huomionsa ihan itse!
Ylimääräinen vierailija vaunuissa