Raskausviikko 31+3
Pitkästä aikaa raskauskuulumisia tänne teille. Ja muutenkin mitään kuulumisia, kun päivitystauot venyvät turhan pitkiksi, vaikka kovasti haluaisin kirjoittaa ja kaikenlaista aihetta olisi mielessä. Lapsi nimittäin nykyään käy nukkumaan niin harmillisen myöhään (yleensä häntä ei saa nukahtamaan ennen kello kymmentä), ettei sen jälkeen enää ole paukkuja mihinkään luovaan, ja jotenkin ne päivän kaikki muutkin hetket häviävät jonnekin. Mutta jospa tämä tästä taas tasaantuisi ja iltoihin tulisi taas lisää omaa aikaa.
No niitä raskauskuulumisia siis. Nyt on menossa raskausviikko 31+3 ja olen ihan ihmeissäni, että miten sitä ollaan jo näin pitkällä! Siis reippaasti viimeisen raskauskolmanneksen puolella! Kyllä on ihmeen nopeasti kulunut tämä raskausaika. Kovasti alkaa jo mieli pyöriä synnytysasioissa ja ajassa, jolloin vauva on täällä, mahan ulkopuolella. Laskettuun aikaan on enää vajaat yhdeksän viikkoa, ja onneksi onkin vielä edes sen verran, koska kaikenlaista tekemistä riittää ennen uuden pienen työllistäjän saapumista. Onneksi mulla ei sentään aiempien kokemusten eikä tämän raskauden kulun perusteella ole erityistä syytä pelätä, että vauva syntyisi kovin paljoa ennen laskettua aikaa. Lapsi syntyi raskausviikolla 40+1 ja jostain syystä mulla on kuvitelma, että tämä vauva syntyisi parisen päivää sitä aikaisemmin eli vähän ennen laskettua aikaa. No sehän nähdään sitten ajallaan miten käy.
Maha nyt – isompi kuin samoilla viikoilla Lasta odottaessa
Joka tapauksessa ihan luottavaisin mielin olen synnytyksen suhteen, eniten jännittää Lapsen hoitokuviot synnytyksen alkaessa sekä se, jos ennakoivia supistuksia tulee niin, että olen kaksin Lapsen kanssa enkä pysty sitten lepäämään ja rentoutumaan ja Lapsi hätääntyy äidin kummallisesta tilasta. Nyt haluaisin alkaa keskittymään hypnosynnytyksen rentoutusharjoituksiin, mutta niillekään ei tunnu oikein löytyvän sopivaa hetkeä. Rentoutusnauhaa sentään kuuntelen aina nukkumaan mennessä ja usein se auttaakin nukahtamisessa. Hengitysharjoituksia olen ehtinyt tehdä muutamia kertoja, mutta nenä on nyt ollut niin tukkoinen, että vähän puuskuttava olo on ja vaikeaa hengittää rauhassa syvään. Se toisaalta vain muistuttaa hyvin, että hengittämistä kannattaa harjoitella etukäteen, että keho on jo tottunut ja ehdollistunut syvään hengitykseen ja rentoutumiseen. Tälläkin kertaa on siis tarkoitus synnyttää lääkkeettömästi, hypnosynnytyksen apukeinoilla (esikoisen synnytyskertomus löytyy täältä). Ja sanon vielä tähän, että oma kokemukseni lääkkeettömästä synnytyksestä ei suinkaan ollut mitään marttyyrikärsimystä, vaan sain toisenlaisilla keinoilla kivun pysymään hyvin aisoissa ja mahdollisimman vähäisenä. Haluaisin todennäköisesti synnyttää tällä kertaa veteen jos mahdollista, mutta haluaisin hyvissä ajoin päästä juttelemaan jonkun vesisynnytyksiä hoitavan kätilön kanssa ja saada aiheesta lisätietoa. Soitan varmaankin Jorviin tässä lähiaikoina ja kysyn, olisiko tällainen mahdollista. TENS-laitteen kokeileminen myös kiinnostaisi, erityisesti jos ennakoivia supistuksia alkaa tulla öisin, pitääpä myös tutkailla mistä niitä saisi vuokrattua.
Maha Lasta odottaessa, viikkoa ennen laskettua aikaa ja siis myös Lapsen syntymää. Jonkin verran isompi kuin nyt, mutta ei ehkä hirveän iso ero ole?
Neuvolakäyntejä on tässä vaiheessa alkanut olla useammin. Ennen joulua kävin neuvolalääkärillä, jossa ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Paikat olivat vielä visusti kiinni ja kohdunkaulaa jäljellä 3 cm, vaikka olen uudelleensynnyttäjä. Neuvolaan on nyt tullut ultrauslaite ja oli ihanaa päästä näkemään vauva! En olekaan nähnyt aiemmin näin isoa vauvaa ultran kautta ja kyllähän hän näytti jo paljon pulleammalta ja vauvamaisemmalta kuin aiemmin. Viikkoja oli tuolloin kasassa 27+4. Ultralla myös nähtiin, että vauva oli tuolloin perätilassa, niin kuin liikkeiden perusteella olin vähän ajatellutkin. Etupuolella sijaitseva istukka yleisesti ottaen vaikeuttaa vauvan asennon tuntemista käsillä vatsan läpi.
Muutama päivä sitten kävin normineuvolakäynnillä terveydenhoitajalla (rv 31+0). Harmi kyllä tässäkin raskaudessa on käynyt niin, että terveydenhoitaja on vaihtunut kesken kaiken, viimeksi kävin samalla hoitajalla aina suunnilleen kaksi kertaa siellä sun täällä, mikä oli vähän kurjaa. Jos olisi paljon huolia kuten vaikka parisuhdeongelmia, ei nyt välttämättä innostaisi kertoa niistä ihan tuntemattomalle henkilölle. Nyt sentään syyskuuhun asti pitäisi pysyä tämä sama terkkari, joka on vakituisen sijaisena, joten raskausaikana ei pitäisi enää tulla muutoksia. Mutta vauvan puolesta harmittaa, että kesällä käymme neuvolassa mökkipaikkakunnalla eli tietysti terkkari on eri ja puolivuotiaana eli juuri syyskuun aikoihin kun neuvolakäynnit harvenevat, terkkari vaihtuu taas eikä siten tule vauvalle kovin tutuksi missään vaiheessa.
No mutta joka tapauksessa, muutamia numerotietoja terkkarikäynniltä: Painoa on tullut tähän mennessä 6,5 kg lähtöpainon päälle, viimeisten muutaman viikon aikana + 350 g / viikko (jouluherkuista huolimatta. Mun ruokahalu ei itse asiassa ole nyt erityisen suuri, syön kyllä, mutta harmillisesti makea tuntuisi maistuvan suolaista paremmin ja olen varsinainen suklaahiiri. Erityisesti iltaisin on tosi vaikea keksiä mitään kunnollista ruokaa, mitä tekisi mieli syödä.) Pissassa oli vähän proteiinia, joten täytyy käydä jättämässä näyte labraan tutkittavaksi. Verenpaine pysyi sopivan matalana, vaikka Lapsi joutuikin paniikkiin kun äidiltä mitattiin painetta ja itki sylissä koko sen ajan. Hemoglobiini oli 124 eli raskaanaolevalle ihan hyvä, vaikka itselleni se on matala, kohdunpohjan korkeus oli 28 cm eli ihan keskikäyrillä mennään, ja vauvan sydänäänet sijoittuivat välille 140-145. Paras juttu oli, että kuten olin ajatellut, vauva oli viimein kääntynyt pää alaspäin raivotarjontaan! Vielä edellispäivinä hän nimittäin pyöriskeli mahassa vähän joka suuntaan (ja vielä toki voi päättää vaihtaa suuntaa jos niin sattuu huvittamaan), mutta nyt on jo useamman päivän tuntunut, että pienet jalat muiluvat tuolla pitkin ylävatsaa ja kylkiä ja usein oikealla puolella kylkiluiden alapuolella tuntuu tutunlainen kova möhkäle, nimittäin vauvan pylly. Lapsi oli tässä vaiheessa ollut pää alaspäin jo useamman viikon ja pieni pylly ylhäällä tuli silloin tutuksi. Nyt on kiva kun vauvan liikkeet tuntuvat paremmin ja useammin ja hän tuntuu aina vaan todellisemmalta. Siitä jaksan myös iloita, että kumpikaan näistä meidän lapsista ei ole ollut mikään karate-kid eikä monota mun sisuksia hajalle tai herättele yöllä, vaan tämäkin vauva on tyytynyt vain oikomaan koipiaan ja möyrimään rauhakseltaan. Elän toivossa, että hän olisi yhtä rauhallinen tapaus synnyttyäänkin kuin Lapsi on aina ollut!
Maha tänään vielä edestä päin. Napa on jo melkein lituska, Lasta odottaessa se ei pullahtanut ulos, joten saas nähdä miten tällä kertaa käy
Yleisesti ottaen olen voinut toisesta raskauskolmanneksesta lähtien oikein hyvin. Tässä raskaudessa väsyttää edellistä kertaa vähemmän, koska en joudu pakosta joka päivä raahautumaan jonnekin kodin ulkopuolelle. Vaikka Lapsen kanssa riittää puuhaa ja päivät ovat pitkiä, on tämä silti kevyempää kuin töissäkäyminen tai opiskeleminen tässä raskauden ohessa kun Lapsi kuitenkin nukkuu hyvin päiväunia ja saan keskellä päivää lepotauon. Viime aikoina on alkanut tulla pieniä vaivoja: supistelua tulee jos kävelen paljon tai olen väsynyt, liikkuminen on alkanut tuottaa hieman liitoskipuja, vauva tuntuu painavalta vatsassa makuullaollessa ja painaa rakkoa yöllä, joku yö lonkkaa särki niin, että olen alkanut välillä käyttää tyynyä tukena jalkojen välissä, ja yleisesti ottaen maha alkaa tuntua jo melko isolta, vaikkei varsinaisesti vielä estä esimerkiksi kenkien pukemista tai muuta kumartelua. Närästys on melkoista ja sainkin siihen reseptilääkkeen. Kaikki nämä vaivat ovat kuitenkin varsin pientä eikä ole juurikaan valitettavaa. Ikävin juttu on unettomuus, joka on alkanut vaivaamaan joinakin öinä. En meinaa millään nukahtaa, ja pahinta on, jos olen juuri ja juuri nukahtanut ja Lapsi herättää siinä vaiheessa, sen jälkeen en taatusti osaa enää nukahtaa uudelleen edes rentoutusnauhan avulla. Nyt kokeilen lyhyttä melatoniinikuuria, jospa sillä saisin normaalin nukahtamisrytmin takaisin.
Lapsi on alkanut satunnaisesti älyämään jotain siitä, että äidin mahassa on vauva. Yhtenä päivänä mökillä Lapsi riehui sängyllä ja minä makoilin vieressä kun vauva alkoi potkia näkyvästi ja Lapsikin ehti nähdä sen ja jopa kokeilla vähän kädelläkin. Myös nähdessään kuvia raskausmahoista hän kommentoi ”vauva” ja osoittaa kuvaa. Ei hän varmastikaan ymmärrä vielä mitään siitä, että kotiin on tulossa ihan oikea vauva, mutta jos nyt onnistun edes vähän valmistamaan häntä tulevaan niin hyvä. Vauvanukeilla leikkiminenkin on alkanut kiinnostaa Lasta, aiemmin hän ei ole niihin kovin paljoa koskenut. Lapsi onkin sitten vauvan syntyessä suunnilleen tuollainen kuin nyt, enää en voi ajatella, että ”sitten puolen vuoden päästä Lapsi on jo paljon isompi”. Toki hän vielä ehtii vähän kehittyä ja todennäköisesti puhuu nykyistä vielä enemmän, ymmärtää asioita ja ehkä malttaa odottaa joitain asioita paremmin.
Vauvantarvikehankintoja ei juurikaan ole tehtäväksi kun lähes kaikkea on jo yllinkyllin. Pieniä tutteja ja varmaankin tuttipullontutteja pitäisi hankkia, mutta oikeastaan kaikkea muuta taitaa jo meiltä löytyä. HuggaBaby -kantoliinan haluaisin tilata, sillä sen avulla voisi kuulemma imettääkin helposti eivätkä kädet olisi koko ajan sidottuina vauvaan ja imettämiseen, tavallinen kantoliina ja Manduca meiltä löytyykin jo. Ja ehkä jotain muuta puuttuu vielä, mutten kyllä muista. Niin joo, joku päiväunipaikka alakertaan pitäisi vauvalle keksiä. Ja vauvan makuupussi pitäisi hankkia. 50-senttiset vaatteet laitoin juuri kaappiin odottamaan ja järjestin muutaman seuraavan koon vaatteet myös helposti löydettäviksi. En kyllä tajua, miten saan kahden lapsen vaatteet mahdutettua samoihin paikkoihin, mitkä jo tursuavat täynnänsä Lapsen vaatteita. Tällä hetkellä noita pienimpiä vaatteita vauvalle on ehkä vähän niukasti, mutta osa meidän vaatteista on toistaiseksi lainassa, joten eiköhän noita riitä. Kauppoja on tietty lähellä ja vaatetta voi käydä hakemassa sitten tarpeeseen jos sellainen yllättää, mutta periaatteessa en haluaisi, että alkuviikkoina pitäisi hötkyillä yhtään minnekään.
Tällaiset söpöläiset tarttuivat matkaan lastenvaatekirpparilta. Valkoinen minihaalari on kokoa 50 ja tiikerin kooksi on merkitty 0-3 kk eli kai se vastaa kokoja 56-62
En muuten osaa kuvitella vauvaa kovin erilaisena kuin Lapsi oli syntyessään, joten mielikuvissa on sellainen hitusen päälle kolmikiloinen pieni rääpäle (vaikka ei sellaista pikkupikkuvastasyntynyttä ikinä osaa kuvitella niin pieneksi kuin ne todellisuudessa ovat!) Mutta mahdollistahan on, että vauva on kooltaan, ulkonäöltään ja luonteeltaan aivan toisenlainen kuin siskonsa. Jonkinlaista painoarviota olisi kyllä kiva saada ennen synnytystä, että ehtisi edes orientoitua jos vauva onkin isompi. Synnytystapa-arviotahan täällä ei ole tapana tehdä, mutta jospa sillä neuvolan ultralla vaikka jotain selviäisi.
Että tällaistä. Kohtasevauvaontäälläiiiiiiiiiiik!!!