Rengastus

Torstaina meillä oli rakenneultra ja saimme tietää, että vauva on poika. Päivän ihanat yllätykset eivät olleet kuitenkaan siinä…

Istuin illalla sohvalla, Lapsen mentyä nukkumaan. Mies puuhaili avokeittiössä ja kysäisi sieltä muina miehinä, että aiotaankos me mennä naimisiin. Kysyin, onko tämä nyt kosinta ja olihan se, vaikkei Mies halunnut sellaisesta varsinaisesti puhua. Vaadin hänet sentään samalle sohvalle istumaan ja jatkettiin keskustelua. Kovasti mua kyllä nauratti tämä totaalinen epäromanttisuus!

Mies oli miettinyt, että ensitapaamisemme vuosipäivä helmikuussa olisi oiva hääpäivä, kun sattuu olemaan lauantaikin. Ja oli ottanut selville maistraattien ehdot lauantaivihkijää silmällä pitäen ja miettinyt, että jos vaikka perheen ja muutaman ystävän kera juhlittaisiin jossain ravintolassa, pienimuotoisesti siis. Ihmettelin, että missä mun sormus on – ei ollut Mies ollenkaan muistanut, että sellainenkin juttu tähän liittyisi 😀

No, lupauduin sitten vaimoksi :) Sormuksia mennään katselemaan tässä joku päivä, kun eivät sormetkaan ole tässä vaiheessa turvoksissa. Helmikuussa mahdan olla jo melkoisissa valaan mitoissa, laskettuu aikaan kolmisen viikkoa… Mutta jospa joku kiva mekko jostain löytyisi silti!