Rv 23+3 ja neuvolakuulumiset
Perjantaina oli raskauteen liittyvä toinen neuvolakäynti. Tai no, välissä oli lääkärineuvola, jossa ainoastaan uusittiin lääkereseptit, joten en laske sitä raskaudenseurannaksi. Esikoisenkin kanssa nämä käynnit olivat aluksi tosi harvassa, samoin kuin nyt, tästä eteenpäin sitten useammin. Perjantaina oli menossa raskausviikko 23+1.
En itse niin perusta neuvolassa todettujen lukemien luettelemisesta, joten kerron nyt vain ne, jotka itsestäni ovat kiinostavia. Tietenkin vauvan sydänäänten kuuntelu on se kaikkein paras juttu ja siellähän se pikkuruinen sydän jumputteli 140+ lukemissa. Lapsella oli aikoinaan samanlaiset lukemat, joten poika- ja tyttöarvelut sydänäänten nopeuden perusteella ovat mielestäni täysin randomia, samoin kuin vatsan muodon tai raskausoireiden perusteella minkään johtopäätöksien tekeminen. Viimeisestä mahakuvasta Lapsen odotuksesta kommentoitiin, että ihan on poikamaha, vaikka tyttöhän siellä pötkötteli. Meillä on ennestään tyttö ja nyt poika tulossa, eikä näissä jutuissa ainakaan meidän kohdalla ole ollut eroja.
Kohdunpohjan korkeus (sf-mitta) oli 19,5 cm eli keskikäyrällä, ja oli hauska saada itsekin tietää, missä se kohtu nykyään huitelee. On nimittäin jo paljon navan yläpuolella tuo yläreuna, joten ei ihme, jos olen muutamia kertoja ollut tuntevinani pieniä potkuja yllättävän ylhäälläkin. Hemoglobiini oli 128, joka on itselleni melko matala, mutta vielä ihan hyvä lukema ja olokaan ei ole väsynyt, joten en ala syömään rautalisää. Verenpainekin oli ihan normaali, painoa tullut raskauden aikana 3,4 kg (taisi olla viime lukemista noin +200 g/viikko) ja mitäpä sitten muuta. Sain virallisen raskaustodistuksen Kelaa varten ja juteltiin muutamista asioista liittyen Lapsen valmistamiseen vauvan tuloon.
Maha tänään
Lapsi oli neuvolassa mukana, pääasiassa leikkien ja touhuten omiaan. Hänelle oli kriisin paikka joka kerta, kun minulle tehtiin jotain: mitattiin verenpainetta, kohdunpohjan korkeutta tai kuunneltiin vauvan sydänääniä. Seuraavalla kerralla onkin lääkärineuvola ja sisätutkimus, joten olen todella iloinen, että ainakin nyt näyttäisi siltä, että Mieskin pääsee mukaan ja voi olla tytön kanssa. Voisi olla melko avuton olo makoilla siinä ketarat levällään kun oma Lapsi itkee hädissään, eikä hänen muutenkaan ole tarpeen nähdä sitä näkyä…
Lapsi sai samalla käynnillä yksivuotisrokotteista puuttumaan jääneen mpr-rokotteen. Sydäntä särki pidellä pientä piikitettävää, mutta onneksi itkut menivät nopeasti ohi eikä jälkioireita tästä rokotteesta ole odotettavissakaan ennen kuin viikon päästä. Sitten voi kyllä olla tiedossa kuumetta ja kaikenlaista, sitä odotellessa.
Joulukuussa neuvolassa rampataankin sitten yhtenään, kun peräkkäisillä viikoilla on raskauteen liittyvä lääkärikäynti, Lapsen 18-kuukautisterkkarikäynti ja samoin lääkärikäynti. Alkukuusta mun pitää käydä myös verikokeessa miinusveren vuoksi eli tarkistettaan, ettei mun veressä ole vasta-aineita vauvan verelle. Niin ja paras juttu kaikista! En tällä kertaa joudukaan inhaan sokerirasituskokeeseen, jei! Kammoksuin koko ajatusta, kun viime raskaudessa siitä tuli niin heikottava olo, ja nyt olisi pitänyt saada homma sumplittua jotenkin Lapsen hoidon kannalta kun ei häntä olisi voinut raahata aamuvarhaisella mukaan labraan hengailemaan pariksi tunniksi samalla kun mun olis pitänyt voida olla paikoillaan siellä odotustiloissa. Syyt testin välttämiseen: en ole täyttänyt 40 vuotta, BMI ei ole liian korkea, Lapsi ei ollut suurikokoinen syntyessään, ei sukurasitetta ja viime raskaudessa ei kohonneita arvoja. Jei edelleen!!!
Tällä hetkellä mua ei raskauden suhteen mietitytä juuri mikään. Olo on nyt hyvä, jopa melko normaali, ainoastaan närästys on alkanut olla iltaisin melko ilkeää ja liikkumisen vauhtia pitää hieman rajoittaa ja muutenkin vähän lepäillä sohvalla. Perjantaina kävelin paljon ja kotiin tullessa alkoi jo tuntua aika ikävältä alavatsalla, mutta jaksoin vielä illan jumppatunninkin, jossa onneksi venyteltiin ja otettiin kevyesti. Nyt on aika panostaa liikkumiseen mahdollisuuksien mukaan, ja tällä viikolla tulikin tehtyä jotain joka toinen päivä. Jospa tänään vielä joogailisin sopivassa välissä.
Sen sijaan mietityttää kaksilapsisen perheen elämä, miten se mahtaa lähteä käyntiin ja miten valmistautua siihen. Lapsen päiväunien suhteen päädyttiin jo luovuttamaan sisäpäiväunista, mutta joululoman jälkeen hän luultavasti muuttaa nukkumaan yöt lastenhuoneessa ja jossain vaiheessa sitten isojen lasten sängyssä matkasängyn sijaan. Kerrossänkyostokset ovatkin nyt mietinnässä ja tänään lähdetään sellaisia katsomaan. Tutin kanssa nukkumisestakin pitäisi saada Lapsi luopumaan ennen vauvan tuloa, mahdollisesti joululomalla. Kaikenlaista projektia.
Neuvolakäynnin jälkeen käytiin avoimessa päiväkodissa valokuvauksessa. Paikalla oli monia vanhempi+kaksi lasta -yhdistelmiä ja tarkkailin mielenkiinnolla heidän toimintaansa. Eräs äiti oli tiukassa paikassa pikkuisen vauvan itkiessä ja vanhemman lapsen viipottaessa pakoon, vaikka olisi pitänyt päästä vauhdilla kotimatkalle, ja äiti oli selvästi pahassa stressissä. Toisella taas hieman isompi vauva oli puettuna lähtökuntoon, mutta rättiväsynyt, itkuinen ja roikkui äidin jalassa ja esikoisella oli nälkä eikä halunnut pukeutua. Selvästi noissa tilanteissa pitää oppia hoitamaan kullakin hetkellä oleellisin ja päästä eteenpäin, vaikka stressaisikin. Huh, siinä on opittavaa… Mutta eiköhän se siitä. Jälkimmäinen äiti – jonka lapsilla ikäeroa 1 v 8 kk eli suunnilleen sama kuin meille on tulossa – sanoi, että ekat kaksi viikkoa hän ajatteli, ettei tästä hommasta selviä ikinä, mutta nykyään hänestä on paljon kivempaa kun on kaksi lasta eikä vain yksi. Esikoisesta on kuulemma ollut paljon seuraa vauvalle ja moni asia on siksi sujunut paljon helpommin kuin yhden lapsen kanssa. Toivotaan, että meilläkin alkaisi sujumaan yhtä kivasti.
Päikkärin aulassa oli nähtävillä myös melko kattava valikoima erilaisia tuplavaunuja ja bongasin sieltä yhdet, joista innostuin heti. Kyseinen äiti vielä esitteli niitä minulle ja nyt haluaisin meille samanlaiset. Tänään ollaankin menossa katsomaan sellaisia käytettyjä, mutta aiheesta lisää myöhemmin jos kaupat syntyy. Meillä jo olevissa tuplissa epäilyttää talvilämpimyys niin paljon, että päätimme viedä ne mökkivaunuiksi ja hankkia kotiin olosuhteisiin sopivammat.