Rv 34+3
Hurjaa, kuinka pitkälle tämä raskaus on jo ehtinyt! Nyt jos vauva alkaisi syntymään ei enää esteltäisi, tosin parempi hänen on vielä vatsassa kölliä ja vahvistua. Pää on vauvalla jo alaspäin, pylly pyköttää useimmiten tuossa oikean puolen kylkiluiden alla ja jalat muljuvat vasempaan kylkeen. Yli kaksikiloinen jötkäle siellä jo on!
Viime viikon kiireet saivat supistukset alkamaan ja niinhän niitä aina vaan jatkuu, vaikka tämän viikon olen yrittänyt ottaa iisisti ja lepäillä. Ei nämä nyt mitään kipeitä sinänsä ole eikä huolestuttavia. Tällaista ei kuitenkaan Lasta odottaessa ollut, kun silloin en edes tiennyt, että harjoitussupistuksia oli, nyt taas maha kovettuu todella herkästi ja sen lisäksi tuntuu menkkakipuja mahassa ja selässä. Parin viikon päästä on neuvolalääkäri, joten silloin selvinnee, onko paikat jo alkaneet kypsyä. Viimeksikin kyllä oli rv 36 jo pehmentymistä tapahtunut ilman mitään näitä oireita, joten varmaankin nyt myös. Jaiks, en olis yhtään valmis vielä vauvan tuloon, on vielä liikaa tekemistä sitä ennen! Opinnäytetyö pitäisi saada kasaan ja päästä naimisiin, ainakin.
Meillähän on häät tulossa 22.2., joka on meidän tapaamisen viisivuotispäivä. Ihan pienimuotoinen tilaisuus ravintolan kabinetissa, paikalla reilu parikymmentä läheistä, maistraatin henkikirjoittaja tulee paikalle vihkimään. Oli kyllä tiedossa, että hääpäivä on kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta nyt vasta katsoin kunnolla, että tuota häälauantaita seuraavana torstaina mulla on jo 38 raskausviikkoa täynnä! Siis että vauva voisi syntyä ja se olisi ihan täysin normaalia, ei millään tavalla ennenaikaista. Huh. Parasta varautua henkisesti siihen, että häiden jälkeen voi alkaa tapahtumaan, kun kuitenkin viikonloppu varmasti on raskas sikäli, että meillä on vieraita koko viikonlopun ja puuhaa riittää. Pitää muistaa lepäillä. Ja ainahan on mahdollista, että vauva syntyy jo aiemmin ja häitä joudutaan siirtämään. (tietenkin kun kaikkea tällaista ajattelen niin vauva syntyy yliaikaisena vasta joskus maaliskuun lopussa…)
Torstaina kävin neuvolassa. Vähän pistää harmittamaan, että terkkarina on nyt nuori sijainen, joka tuntuu melko aralta ja käy lähinnä rutiineita läpi. Kaipaisin neuvolalta aikuista keskustelua asioista, näkökulmia ja kokeneen ihmisen mielipiteitä, mutta nyt tuntuu, että puhelen lähinnä itsekseni. Lapsikin oli hädissään koko käynnin ajan ja oma keskittyminen meni siihen, eikä terkkari osannut auttaa huomioimalla Lasta ja juttelemalla hänelle, niin että pieni olisi saanut tunteen, että on joku kontakti tuohon vieraaseen aikuiseen. Lastenneuvolasta kun on kyse niin toivoisin parempaa Lapsen huomioimista, helpottaisi minunkin oloani. Jäi vähän nihkeä tunne koko käynnistä. Sitten vielä lopuksi sain tietää, että täällä Espoossa ei tällä hetkellä tehdä terkkarin kotikäyntejä uudelleensynnyttäjille uuden vauvan synnyttyä. Häh, onko muka helpompaa vastasynnyttäneenä raahata kaksi pientä lasta neuvolaan, tai toiselle vauvalle sen parempi joutua viikon ikäisenä neuvolan bakteerien keskelle ja kulkea pakkasessa? Kuulemma tätä käytäntöä aiotaan muuttaa, muttei tietysti vielä ehdi tähän hätään. En kyllä haluaisi lähteä alkuviikkoina kotoa minnekään ellei itsestä tunnu hyvältä.
No perusjutut neuvolassa olivat kunnossa. Hemoglobiini oli laskenut, nyt 113, joten kuulemma kannattaisi alkaa syömään rautalisää, mutten ole vielä muistanut. Verenpaine ok, painoa tullut tähän mennessä yhteensä 8,1 kg ja viimeisten viikkojen aikana 531 g/vk. Pissassa oli proteiinit +1, mutta niin oli viimeksikin eikä labrakokeissa ilmennyt mitään. Kohdunpohjan korkeus oli 30 cm, joka taitaa mennä ihan keskikäyrillä, vauvan sydänäänet +140, vauvalla pää alaspäin, muttei vielä laskeutunut eikä kiinnittynyt.
Synnytys mietityttää. Soitin perjantaina Jorviin pari eri ajatusta mielessä: voisiko päästä juttelemaan jonkun vesisynnytyksiä hoitavan kätilön kanssa tai mennä yleiselle synnäriesittelykäynnille. Puhelimeen vastannut kätilö oli periaatteessa ihan ystävällinen, mutta kaikkesta jäi silti tosi kielteinen, kiireinen kuva. Kätilöitä ei pääse tapaamaan, en pystynyt varaamaan yleistä synnärikäyntiä kun on niin vähän mulle sopivia vaihtoehtoja (esittelyt arkisin klo 14-16, kuka sinne silloin pääsee, varsinkin jos on jo lapsia?), eikä kätilö edes voinut kertoa mulle, millainen amme heillä on siellä käytettävissä, kun kuulemma siitä pitää sitten jutella kätilön kanssa kun tulee synnyttämään kun pitää tarkistaa oma tilanne ja blaablaablaa. Eikä muutenkaan välttämättä ammeeseen pääse jos on täyttä, eikä koko synnärille välttämättä pääse jos on täyttä. Tuli sellainen olo, että vaikka itse yritän valmistautua synnytykseen ottamalla selvää asioista, mulle ei kuitenkaan voida kertoa edes perustietoja tiloista. Alkoi ahdistaa sen puhelun jälkeen, kun en todellakaan halua synnytyksen alettua miettiä minne olen menossa tai mitä siellä on vastassa, vaan keskittyä synnyttämiseen. Sitten ei enää kiinnosta kysellä nippelitietoa mistään asiasta.
Vesisynnytys tosiaan kiinnostaisi, edellisen synnytyskokemuksen perusteella. Silloin vesi tuntui tosi helpottavalta elementiltä enkä olisi halunnut ollenkaan nousta sieltä. Mutta haluaisin lisää tietoa vesisynnytyksen kulusta, täytynee sitten googlailla kun ei kerran ammattilaisen kanssa ole mahdollista päästä keskustelemaan. Onneksi joku muu oli esittelykäynnillä saanut positiivisen kuvan Jorvin asenteesta vedessä synnyttämiseen, kuulemma toimii paremmin uudelleensynnyttäjillä, koska äiti itse ottaa vedessä vauvan vastaan kätilön sijasta, ja kuulemma yleensä siellä on paikalla aina joku kätilö, joka osaa hoitaa vesisynnytyksiä. Nyt mietin synnytysammeen vuokraamista, sillä mukavimmalta tuntuisi kun amme olisi samassa synnytyssalissa, missä muutenkin hengaillaan (Jorvissa allas taitaa olla erillisessä kylppärissä käytävän varrella), olisi takuuvarmaa päästä ammeeseen ja tietäisi ainakin, että amme on tarpeeksi iso. Ja jos Jorvissa olisikin sulku niin amme tulisi mukana minne sitten jouduttaisiinkin, tosin Porvoossa tai Hyvinkäällä tuskin saa veteen synnyttää.
Harmillista kyllä, että Naistenklinikan remontin vuoksi pk-seudun synnärit ovat nyt niin kiireisiä ja sulkuja on Jorvissakin. Meiltä on Jorviin matkaa 6 km ja todellakin haluaisin synnyttää ja viettää ensi päivät tässä lähellä, niin että Lapsikin pääsisi käymään vierailulla ja Mies pääsisi erilaisissa mahdollisissa tilanteissa helposti joko synnäriltä kotiin tai kotoa synnärille. Sormet ristissä, että kaikin puolin synnytyksen ajoitus osuu nappiin ja kaikki menee sujuvasti!